< ʻEfesō 4 >

1 Pea ko eni, ko au ko e pōpula ʻae ʻEiki, ʻoku ou kole kiate kimoutolu, ke mou ʻaʻeva ʻo taau mo e ui ʻaia kuo uiuiʻi ʻaki ʻakimoutolu,
Niin minä vangittu Herrassa neuvon teitä, että te siinä kutsumisessa, johon te kutsutut olette, niin vaeltaisitte kuin sopii,
2 ‌ʻI he angavaivai kotoa pē mo e angamalū, mo e kātaki fuoloa, ʻo fekātakiʻaki ʻi he ʻofa;
Kaikella nöyryydellä, siveydellä ja pitkämielisyydellä, ja kärsikäät toinen toistanne rakkaudessa.
3 ‌ʻO ʻahiʻahi lahi ke tauhi ʻae feʻofoʻofani ʻoe Laumālie ʻi he noʻo ʻoe melino.
Ahkeroitkaat myös pitämään hengen yhteyttä rauhan siteen kautta:
4 ‌ʻOku taha pe ʻae sino pea taha ʻae Laumālie, ʻio, ʻo hangē kuo ui ʻakimoutolu ki he ʻamanaki lelei pe taha ʻo homou uiuiʻi;
Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut,
5 Ko e ʻEiki pe taha, ko e tui pe taha, ko e papitaiso pe taha,
Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste,
6 Ko e ʻOtua pe taha mo e Tamai ʻatautolu kotoa pē, ʻaia ʻoku māʻolunga he meʻa kotoa pē, pea ʻi he meʻa kotoa pē, pea ʻoku nofoʻia ʻakimoutolu kotoa pē.
Yksi Jumala ja kaikkein Isä, joka kaikkein päällä on, ja kaikkein kautta, ja teissä kaikissa.
7 Ka kuo foaki kiate kitautolu taki taha kotoa pē ʻae ʻofa, ʻo fakatatau ki hono lahi ʻoe foaki ʻa Kalaisi.
Mutta jokaiselle meille on armo annettu Kristuksen lahjan mitan jälkeen.
8 Ko ia ʻoku ne pehē ai, “ʻI heʻene ʻalu hake ki ʻolunga, naʻa ne taki pōpula ʻae fakapōpula, ʻo ne ʻatu ʻae ngaahi foaki ki he kakai.”
Sentähden hän sanoo: hän on astunut ylös korkeuteen, ja on vankiuden vangiksi vienyt, ja ihmisille lahjoja antanut.
9 (Pea ko ʻene “ʻalu hake,” ko e hā ia ka koeʻuhi naʻe tomuʻa ʻalu hifo ia ki he ngaahi potu ʻi mama ki lalo ni?
Mutta se, että hän astui ylös, ei ole mikään muu kuin että hän ennen tänne astui alas, alimmaisiin maan paikkoihin.
10 Ko ia naʻa ne ʻalu hifo, ko ia ia foki naʻa ne ʻalu hake ʻo māʻolunga lahi ʻaupito ʻi he ngaahi langi kotoa pē, koeʻuhi ke ne fakafonu ʻae ngaahi meʻa kotoa pē.)
Joka on astunut alas, hän on se, joka kaikkein taivasten päälle astui ylös, että hän kaikki täyttäis,
11 Pea “naʻa ne foaki ʻae niʻihi,” ko e kau ʻaposetolo; mo e niʻihi, ko e kau palōfita; mo e niʻihi, ko e kau ʻevangeliō; mo e niʻihi, ko e kau faifekau mo e kau akonaki;
Ja hän on pannut muutamat apostoleiksi, muutamat prophetaiksi, muutamat evankelistaiksi, muutamat paimeniksi ja opettajiksi.
12 Ko hono fakahaohaoa ʻoe kakai māʻoniʻoni, mo e ngāue fakafaifekau, ke langa hake ʻae sino ʻo Kalaisi:
Pyhäin täydellisyyteen, palveluksen työhön ja Kristuksen ruumiin rakennukseen,
13 Kae ʻoua ke tau hoko kotoa pē ki he fakataha ʻi he tui, pea mo e ʻiloʻi ʻoe ʻAlo ʻoe ʻOtua, ki he tangata haohaoa, ki he fuofua ʻo hono lahi ʻoe fonu ʻo Kalaisi:
Siihenasti kuin me kaikki tulemme uskon ja Jumalan Pojan tuntemisen yhteydessä täydeksi mieheksi, Kristuksen täydellisen varren mitan jälkeen:
14 Koeʻuhi ke ʻoua naʻa tau kei fakatamaiki, ʻo feliliʻaki, mo feʻaveʻaki fano ʻe he matangi ʻoe akonaki kotoa pē, ʻi he poto kākā ʻoe tangata, mo e poto ʻi he fiemuʻa, ʻaia ʻoku nau toka tataʻo ai ke kākaaʻi;
Ettemme silleen lapset olisi, jotka horjuisimme ja kaikkinaisilta opetuksen tuulilta vieteltäisiin, ihmisten koiruuden ja kavaluuden kautta, jolla he meitä käyvät ympäri, saadaksensa pettää;
15 Kae lea ʻaki ʻae moʻoni ʻi he ʻofa, pea tupu hake ʻiate ia, ʻaia ko Kalaisi ko e ʻulu, ʻi he meʻa kotoa pē:
Mutta olkaamme toimelliset rakkaudessa ja kasvakaamme kaikissa, hänessä, joka pää on, Kristus,
16 ‌ʻAia ʻoku fakahokohoko ai ʻae sino kotoa, pea fakataha ʻi he meʻa ʻoku tokoni ʻaki ʻe he kupu kotoa pē, ʻo fakatatau ki hono faʻa fai ʻi he fua ʻoe potu kotoa pē, ʻoku tupulaki ai ʻae sino, pea langa hake ia ʻi he ʻofa.
Josta koko ruumis on koottu ja yhteen liitetty, kaiken yhdistyksen kautta, joka siihen lisääntyy, sen vaikutuksen ja määrän jälkeen, joka kullakin jäsenellä on, siitä kasvaa ruumis omaksi rakennukseksensa rakkaudessa.
17 Pea ko e meʻa ni, ʻoku ou tala mo fakapapau ʻi he ʻEiki, ke ʻoua te mou kei ʻaʻeva ʻo hangē ko e ʻaʻeva ʻae Senitaile kehe, ʻi he vale ʻo honau loto,
Niin minä nyt sanon ja todistan Herrassa, ettette silleen vaella niinkuin muut pakanat vaeltavat mielensä tyhmyydessä,
18 Kuo fakapoʻuli honau loto, kuo fakamavaheʻi mei he moʻui fakaʻotua, ʻi he vale ʻoku ʻiate kinautolu, ko e meʻa ʻi he fefeka ʻo honau loto:
Joiden ymmärrys pimitetty on ja ovat vieraantuneet siitä elämästä, joka Jumalasta on, tyhmyyden kautta, joka heissä on, ja heidän sydämensä kovuuden kautta,
19 ‌ʻAkinautolu ʻoku taʻeongoʻi, kuo nau tukuange ʻakinautolu ki he anga fakalielia, ke fai ʻae meʻa ʻuli kotoa pē ʻi he fiefie fai.
Jotka, sitten kuin he olivat paatuneet, antoivat ylön heitänsä haureuteen ja tekivät kaikkinaista saastaisuutta ylönpalttisessa himossa.
20 Ka kuo ʻikai pehē hono akonekina ʻakimoutolu meia Kalaisi;
Mutta ette niin Kristusta ole oppineet.
21 He kuo fanongo ʻakimoutolu kiate ia, pea kuo akonekina ʻakimoutolu meiate ia, ʻo fakatatau ki he moʻoni ʻoku ʻia Sisu:
Jos te muutoin hänestä kuulleet olette ja hänessä opetetut olette, niinkuin totuus Jesuksessa on,
22 Pea ko e meʻa ʻi he ʻulungāanga motuʻa, ke mou siʻaki ʻae tangata motuʻa, ʻaia ʻoku fakalielia, pea tatau mo e ngaahi holi kovi fakakākā;
Niin pankaat pois vanha ihminen, jonka kanssa te ennen vaelsitte, joka himoin kautta eksyksissä itsensä turmelee;
23 Pea ke fakafoʻou ʻakimoutolu ʻi he tefito ʻo homou loto;
Mutta uudistakaat teitänne teidän mielenne hengessä,
24 Pea ke ʻai ʻekimoutolu ʻae tangata foʻou, ʻaia ʻoku fakatupu ke tatau mo e ʻOtua ʻi he angatonu mo e māʻoniʻoni moʻoni.
Ja pukekaat päällenne uusi ihminen, joka Jumalan jälkeen luotu on, totisessa vahurskaudessa ja pyhyydessä.
25 Ko ia ke liʻaki ʻae loi, kae taki taha lea ʻaki ʻae moʻoni ki hono kaungāʻapi: he ʻoku tau fekupuʻaki ʻakitautolu.
Sentähden pankaat pois valhe, ja puhukaan jokainen lähimmäisensä kanssa totuutta; sillä me olemme jäsenet keskenämme.
26 Ke mou ʻita, kae ʻalu hifo ʻae laʻā mo hoʻomou ʻita:
Vihastukaat ja älkäät syntiä tehkö, älkäät antako auringon laskea ylitse teidän vihanne,
27 Pea ʻoua naʻa fakaʻataʻatā ki he tēvolo.
Älkäät antako laittajalle siaa.
28 Ko ia ia naʻe kaihaʻa, ke ʻoua ʻe toe kaihaʻa: ka ne ngāue muʻa, ʻo fai ʻaki hono nima ʻae meʻa ʻoku lelei, koeʻuhi ke ne maʻu ke foaki kiate ia ʻoku masiva.
Joka varastanut on, älkään silleen varastako, vaan paremmin tehkään työtä ja toimittakaan käsillänsä jotakin hyvää, että hänellä olis tarvitsevalle jakamista.
29 Ke ʻoua naʻa haʻu ha talanoa ʻuli mei homou ngutu, ka ko ia ʻoku lelei ʻo ʻaonga ke langaʻaki hake, koeʻuhi ke tupu ai ʻae tokoni ki he kau fanongo.
Älköön yksikään rietas puhe teidän suustanne lähtekö, vaan mitä sovelias on parannuksen tarpeeksi, että se kelvollinen kuulla olis.
30 Pea ʻoua naʻa fakamamahi ki he Laumālie Māʻoniʻoni ʻoe ʻOtua, ʻaia kuo silaʻi ʻaki ʻakimoutolu ki he ʻaho ʻoe huhuʻi.
Ja älkäät Jumalan Pyhää Henkeä murheelliseksi saattako, jossa te lunastuksen päivään asti kiinnitetyt olette.
31 Tuku ke mamaʻo ʻiate kimoutolu ʻae loto kovi kotoa pē, mo e ʻita, mo e lili, mo e feʻiohoʻaki, mo e lea fakakovi, mo e fakafasifasi kotoa pē:
Kaikki haikeus, ja närkästys, ja viha, ja huuto, ja sadatus olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden kanssa.
32 Kae feangaleleiʻaki ʻakimoutolu kiate kimoutolu, ʻo manavaʻofa, ʻo fefakamolemoleʻaki ʻakimoutolu, ʻo hangē ko e fakamolemolea ʻakimoutolu ʻe he ʻOtua koeʻuhi ko Kalaisi.
Mutta olkaat keskenänne ystävälliset ja laupiaat, ja anteeksi antakaat toinen toisellenne niinkuin Jumala teillekin Kristuksen kautta anteeksi antanut on.

< ʻEfesō 4 >