Ordspråksboken 31

1 Detta är konung Lemuels ord, vad hans moder sade, när hon förmanade honom:

Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.

2 Hör, min son, ja, hör, du mitt livs son, hör, du mina löftens son.

Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?

3 Giv icke din kraft åt kvinnor, vänd icke dina vägar till dem som äro konungars fördärv.

Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.

4 Ej konungar tillkommer det, Lemoel, ej konungar tillkommer det att dricka vin ej furstar att fråga efter starka drycker.

Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"

5 De kunde eljest under sitt drickande förgäta lagen och förvända rätten för alla eländets barn.

Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.

6 Nej, åt den olycklige give man starka drycker och vin åt dem som hava en bedrövad själ.

Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.

7 Må dessa dricka och förgäta sitt armod och höra upp att tänka på sin vedermöda.

Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.

8 Upplåt din mun till förmån för den stumme och till att skaffa alla hjälplösa rätt.

Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.

9 Ja, upplåt din mun och döm med rättvisa, och skaffa den betryckte och fattige rätt. ----

Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.

10 En idog hustru, var finner man en sådan? Långt högre än pärlor står hon i pris.

Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.

11 På henne förlitar sig hennes mans hjärta, och bärgning kommer icke att fattas honom.

Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.

12 Hon gör honom vad ljuvt är och icke vad lett är, i alla sina levnadsdagar.

Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.

13 Omsorg har hon om ull och lin och låter sina händer arbeta med lust.

Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.

14 Hon är såsom en köpmans skepp, sitt förråd hämtar hon fjärran ifrån.

Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.

15 Medan det ännu är natt, står hon upp och sätter fram mat åt sitt husfolk, åt tjänarinnorna deras bestämda del.

Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.

16 Hon har planer på en åker, och hon skaffar sig den; av sina händers förvärv planterar hon en vingård.

Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.

17 Hon omgjordar sina länder med kraft och lägger driftighet i sina armar.

Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.

18 Så förmärker hon att hennes hushållning går väl; hennes lampa släckes icke ut om natten.

Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.

19 Till spinnrocken griper hon med sina händer, och hennes fingrar fatta om sländan.

Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.

20 För den betryckte öppnar hon sin hand och räcker ut sina armar mot den fattige.

Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.

21 Av snötiden fruktar hon intet för sitt hus, ty hela hennes hus har kläder av scharlakan.

Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.

22 Sköna täcken gör hon åt sig, hon har kläder av finaste linne och purpur.

Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.

23 Hennes man är känd i stadens portar, där han sitter bland landets äldste.

Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.

24 Fina linneskjortor gör hon och säljer dem, och bälten avyttrar hon till krämaren.

Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.

25 Kraft och heder är hennes klädnad, och hon ler mot den dag som kommer.

Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.

26 Sin mun upplåter hon med vishet, och har vänlig förmaning på sin tunga.

Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.

27 Hon vakar över ordningen i sitt hus och äter ej i lättja sitt bröd.

Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.

28 Hennes söner stå upp och prisa henne säll, hennes man likaså och förkunnar hennes lov:

Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:

29 "Många idoga kvinnor hava funnits, men du, du övergår dem allasammans."

"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".

30 Skönhet är förgänglig och fägring en vindfläkt; men prisas må en hustru som fruktar HERREN.

Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!

31 Må hon få njuta sina gärningars frukt; hennes verk skola prisa henne i portarna.

Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.