Psaltaren 85

1 En Psalm Korah barnas, till att föresjunga. Herre, du som fordom vast dino lande nådelig, och förlossade de fångar af Jacob;

Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Herra, ennen sinä olit suosiollinen maallesi, sinä käänsit Jaakobin kohtalon.

2 Du som tillförene dino folke missgerning förlåtit hafver, och alla deras synder öfvertäckt; (Sela)

Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. (Sela)

3 Du som tillförene alla dina vrede borttagit hafver, och vändt dig ifrå dine vredes grymhet;

Sinä panit kaiken kiivastuksesi pois ja lauhduit vihasi hehkusta.

4 Tröst oss, Gud vår Frälsare, och låt af dine ogunst till oss.

Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää tuimistunut meihin.

5 Vill du då till evig tid uppå oss vred vara; och låt dina vrede gå evinnerliga?

Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa suvusta sukuun?

6 Vill du då icke åter vederqvicka oss; att ditt folk må glädja sig öfver dig?

Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa?

7 Herre, bete oss dina nåde, och hjelp oss.

Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille.

8 Ack! att jag höra måtte, det Herren Gud talar, att han sino folke och sinom heligom frid tillsade; på det de icke skola på någon galenskap komma.

Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra, puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen.

9 Dock är ju hans hjelp när dem som frukta honom, att i vårt land skall ära bo;

Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu.

10 Att godhet och trohet mötas tillsamman, rättfärdighet och frid kyssas;

Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa,

11 Att trohet må växa på jordene, och rättfärdighet skåda neder af himmelen;

uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta.

12 Att ock Herren oss godt gör; på det vårt land må sina frukt gifva;

Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa.

13 Att rättfärdighet må ändå för honom blifva, och sin rätta gång hafva.

Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä.