Job 8
1 Då svarade Bildad af Suah, och sade:
Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 Huru länge vill du sådana tala, och låta dins muns tal hafva ett sådant högmod?
Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
3 Menar du, att Gud dömmer orätt; eller den Allsmägtige skall vrida rätten?
Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
4 Om dine söner hafva syndat för honom, så hafver han förkastat dem för deras missgernings skull.
Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
5 Men om du i tid gifver dig in till Gud, och beder den Allsmägtiga;
Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
6 Och om du äst ren och from, så varder han uppvakandes till dig, och varder åter upprättandes boningen för dina rättfärdighets skull;
Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
7 Och der du tillförene hafver haft litet, skall det härefter ganska mycket förökas.
Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
8 Ty fråga de slägter, som i förtiden varit hafva, och tag dig före att fråga deras fäder;
Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
9 Ty vi äre såsom i går komne, och vete intet; vårt lif är en skugge på jordene.
Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
10 De skola lära dig, och säga dig det, och gifva sitt tal före utaf sitt hjerta.
Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
11 Icke kan säfvet växa, utan det står i vätsko; eller gräs växa utan vatten.
Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
12 Eljest, medan det än står i blomster, förr än det afhugget varder, förtorkas det, förr än man hö bergar.
Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
13 Så går allom dem som förgäta Gud, och de skrymtares hopp varder förtappadt;
Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
14 Ty hans tröst blifver omintet, och hans hopp såsom ett dvergsnät.
Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
15 Han förlåter sig på sitt hus, och skall dock icke, bestå; han skall hålla sig derintill, och dock icke beständig blifva.
Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
16 Det grönskas väl förr än solen kommer, och qvistar växa uti dess örtagård;
Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
17 Dess säd står tjock vid källor, och dess hus på stenar.
Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
18 Men när han uppsluker honom af sitt rum, ställer han sig emot honom, såsom han kände honom intet.
Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
19 Si, detta är fröjden i dess väsende; och annor växa upp igen af stoftet.
Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
20 Derföre, si, att Gud icke förkastar de goda, och icke uppehåller de ondas hand;
Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
21 Tilldess din mun varder full med löje, och dine läppar fulle med fröjd.
Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
22 Men de, som dig hata, skola komma på skam, och de ogudaktigas boning skall icke blifva beståndandes.
Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.
