2 Samuelsboken 22
1 Och David talade för Herranom denna visones ord, den tid då Herren hade hulpit honom ifrån alla hans fiendars hand, och ifrå Sauls hand;
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 Och sade: Herren är min klippa, och min borg, och min Frälsare.
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 Gud är min tröst, på honom vill jag trösta; min sköld och mine helsos horn; mitt beskärm, och min tillflykt, min Frälsare, du som mig hjelper ifrån orätt.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 Jag vill lofva och åkalla Herran, så blifver jag ifrå mina fiendar förlossad.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 Ty dödsens förderf hade omhvärft mig; och Belials bäcker hade förskräckt mig.
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 När jag bedröfvad är, vill jag åkalla Herran, och ropa till min Gud, så hörer han mina röst utaf sitt tempel; och mitt rop kommer för honom i hans öron.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 Jorden bäfvade och skalf; himmelens grundvalar hafva sig rört, och gifvit sig, då han var vred.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Rök gick upp utaf hans näso, och förtärande eld utaf hans mun; så att det ljungade deraf.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 Himmelen böjde han, och steg neder; och mörker var under hans fötter.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 Och han steg på Cherub, och flög, och syntes på vädrens vingar.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 Hans tjäll kringom honom var mörker, och svart tjockt moln.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 Af skenet för honom brann det med ljungande.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 Herren dundrade af himmelen; och den Högste lät utgå sitt dunder.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 Han sköt sina pilar, och förströdde dem; han lät ljunga, och förskräckte dem.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Då såg man vattnet uppvälla; och jordenes grund vardt blottad genom Herrans straff, och genom hans näsos anda och blåst.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 Han sände utaf höjdene, och hemtade mig, och drog mig utu stor vatten.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 Han frälste mig ifrå mina starka fiendar; ifrå mina hatare, som mig för mägtige voro;
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 De mig öfverföllo i mine olyckos tid; och Herren är min tröst vorden.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 Han hafver utfört mig på rymdena. Han tog mig ut; förty han hade lust till mig.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Herren gör väl vid mig efter mina rättfärdighet; han betalar mig efter mina händers renhet.
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Ty jag håller Herrans vägar, och är icke ogudaktig vorden emot min Gud.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 Förty alla hans rätter hafver jag för ögon; och hans bud kastar jag icke ifrå mig.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 Men jag är utan vank för honom, och bevarar mig för synd.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Derföre vedergäller mig Herren efter min rättfärdighet; efter min renhet för hans ögon.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 Med de heliga äst du helig; med de fromma äst du from.
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 Med de rena äst du ren; och vid de afvoga ställer du dig afvog.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 Ty du hjelper det elända folk; och med din ögon förnedrar du de höga.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 Ty du, Herre, äst min lykta; Herren upplyser mitt mörker.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 Förty med dig kan jag nederslå krigsfolk; och genom min Gud springa öfver muren.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 Guds vägar äro utan brist; Herrans tal är genomluttradt; han är en sköld allom dem som hoppas till honom.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Ty hvilken är en Gud, utan Herren? Och hvilken är en tröst, utan vår Gud?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 Gud styrker mig med kraft, och visar mig en väg utan brist.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 Han gör mina fötter lika som hjortars; och sätter mig uppå mina höjder.
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 Han lärer mina händer strida, och drifver mina armars kopparbåga.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Och du gifver mig dine helsos sköld; och när du förnedrar mig, gör du mig storan.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Du gör rum för mig till att gå, att mina fötter icke slinta.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 Jag vill jaga efter mina fiendar, och förgöra dem; och vill icke omvända, tilldess jag gör en ända med dem.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 Jag vill förgöra dem, och nederslå dem, och de skola icke stå mig emot; de måste falla under mina fötter.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Du kan omgjorda mig med kraft till strid; du kan kasta dem under mig, som sätta sig upp emot mig.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 Du gifver mig mina fiendar på flyktena, att jag må förstöra dem som mig hata.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 De ropa, men der är ingen hjelpare; till Herran, men han svarar dem intet.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Jag skall sönderstöta dem såsom stoft på jordene; såsom träck uppå gatone skall jag göra dem till mull, och förströ dem.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Du hjelper mig ifrå det trätosamma folket; och bevarar mig till ett hufvud öfver Hedningarna. Det folk, som jag intet kände, skall tjena mig.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 De främmande barn försaka mig; men desse lyda mig med hörsam öron.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 De främmande barn äro försmäktade, och brytas i sina bojor.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 Herren lefver, och lofvad vare min tröst; och varde upphöjd Gud, mine helsos tröst.
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 Gud, som gifver mig hämnden, och kastar folk under mig;
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 Han förer mig ut ifrå mina fiendar, och ifrå dem, som sätta sig emot mig, upphöjer du mig; och ifrå vrångvisa män frälsar du mig.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Derföre vill jag tacka dig, Herre, ibland Hedningarna, och dino Namne lofsjunga;
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Den der stor salighet bevisar sinom Konung; och gör väl med David sinom smorda, och med hans säd i evig tid.
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
