Salmos 17

1 Escucha mi causa justa; oh Señor, presta atención a mi clamor; escucha mi oración que no sale de los labios mentirosos.

Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.

2 Sé mi juez; tu sabes y ves lo que es correcto.

Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.

3 Has puesto mi corazón a prueba, me has visitado en la noche; me has puesto a prueba y no has visto ningún mal propósito en mí; Mantendré mi boca del pecado.

Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.

4 En cuanto a las obras de los hombres, por la palabra de tus labios me he guardado de los caminos de los violentos.

Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.

5 Sustenta mis pasos en tus caminos, para que mis pies no resbalen.

Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.

6 Mi clamor ha subido a ti, porque tú me darás una respuesta, oh Dios; vuelve tu oído hacia mí, y presta atención a mis palabras.

Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.

7 Deja en claro la maravilla de tu misericordia, oh salvador de los que ponen su fe en tu diestra, de los que salen en contra de ellos.

Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.

8 Guárdame como la niña de tus ojos, cubriéndome con la sombra de tus alas,

Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.

9 De los malvados que me atacan, y de los que están a mi alrededor, deseando mi muerte.

Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.

10 Son orgullosos, con sus bocas hablan arrogantemente.

Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.

11 Han cercado nuestros pasos: sus ojos están fijos en nosotros, esperando el momento de echarnos por tierra;

Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,

12 Como un león feroz que desea su alimento, y como un leoncillo que espera con ansias dar el zarpazo en lugares secretos.

Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.

13 Levántate Señor, enfréntate con ellos, humillalos, con tu espada sé mi salvador del malhechor.

Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,

14 Con tu mano, oh Jehová, de hombres, hombres del mundo, cuya herencia está en esta vida, y de los cuales sacias con sus riquezas; cuyo vientre está lleno de su tesoro, sacian a sus hijos; y aún sobra para su descendencia después de su muerte.

Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.

15 En cuanto a mí, veré tu rostro en justicia; cuando esté despierto, me alegrará ver tu cara.

Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.