Job 16

1 Y Job respondió y dijo:

Sitte vastasi Job ja sanoi:

2 Con frecuencia me llegan a los oídos tales cosas; son consoladores que solo dan problemas.

Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.

3 ¿Pueden las palabras que son como el viento ser detenidas? ¿O qué te anima a darles respuesta?

Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?

4 No sería difícil para mí decir tales cosas si sus almas estuvieran en el lugar de mi alma; recopilando palabras contra ustedes y movería sobre ustedes mi cabeza.

Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.

5 Podría darte ánimo con mi boca, y el consejo de mis labios apaciguar tu dolor.

Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.

6 Si digo lo que tengo en mente, mi dolor no se reduce: y si me callo, ¿cuánto de eso va a salir de mí?

Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.

7 Pero ahora él me ha vencido con cansancio y temor, y tu has asolado toda mi compañía.

Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.

8 Me has arrugado, ha surgido como testigo contra mí la flacura, se levanta como testigo a mi rostro.

Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.

9 Estoy quebrantado por su ira, y su odio me persigue, ha afilado sus dientes contra mí; mis enemigos me miran con ojos crueles;

Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.

10 Sus bocas se mofan contra mí, los golpes de sus palabras amargas están cayendo en mi cara; burlones, todos ellos se juntan a una contra mí.

He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.

11 Dios me entrega al poder de los pecadores, enviándome violentamente a las manos de los malhechores.

Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.

12 Estaba tranquilo, pero sus manos me habían quebrantado; me ha cogido por el cuello, sacudiéndome en pedazos; Él me ha puesto como una marca para sus flechas.

Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.

13 Sus arqueros me rodean; Sus flechas atraviesan mis riñones sin piedad, mi hiel se esparce en la tierra.

Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:

14 Estoy quebrado de herida tras herida; viene corriendo hacia mí como un hombre de guerra.

Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.

15 He cosido cilicio sobre mi piel, y mi fuerza está hundida en el polvo.

Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.

16 Mi cara está roja de llanto, y en mis ojos está la sombra de muerte;

Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.

17 Aunque mis manos no han hecho actos violentos, y mi oración es limpia.

Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.

18 ¡Oh tierra, que no se cubra mi sangre, y que mi clamor no tenga lugar de descanso!

Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.

19 Aun ahora mi testigo está en el cielo, y mi testimonio está en lo alto.

Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.

20 Mis amigos se burlan de mi, a Dios están llorando mis ojos,

Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,

21 Oh! que alguien intercediera por un hombre con Dios, como un hombre lo hace por su prójimo.

Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.

22 Porque los años contados vendrán, en poco tiempo me iré al viaje del cual no volveré.

Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.