Salmos 2

1 ¿Por qué se amotinan los gentiles, y los pueblos piensan vanidad?

Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2 Estarán los reyes de la tierra, y príncipes consultarán unidos contra el SEÑOR, y contra su ungido, diciendo:

Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

3 Rompamos sus coyundas, y echemos de nosotros sus cuerdas.

"Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

4 El que mora en los cielos se reirá; El Señor se burlará de ellos.

Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

5 Entonces hablará a ellos con su furor, y con su ira los conturbará.

Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

6 Y yo envestí mi rey sobre Sion, el monte de mi santidad.

"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

7 Yo recitaré el decreto. El SEÑOR me ha dicho: Mi hijo eres tú; yo te engendré hoy.

Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

8 Pídeme, y te daré por heredad los gentiles, y por posesión tuya los términos de la tierra.

Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

9 Los quebrantarás con vara de hierro; como vaso de alfarero los desmenuzarás.

Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

10 Y ahora, reyes, entended; admitid castigo, jueces de la tierra.

Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

11 Servid al SEÑOR con temor; y alegraos con temblor.

Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

12 Besad al Hijo, para que no se enoje, y perezcáis en el camino, cuando se encendiere de aquí a poco su furor. Bienaventurados todos los que en él confían.

Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.