Salmos 107
1 Alabad al SEÑOR, porque es bueno; porque para siempre es su misericordia.
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Diganlo los redimidos del SEÑOR, los que ha redimido del poder del enemigo,
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 y los ha congregado de las tierras, del oriente y del occidente, del aquilón y del mar.
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 Anduvieron perdidos por el desierto, por la soledad sin camino, sin hallar ciudad en dónde vivir.
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 Hambrientos y sedientos, su alma desfallecía en ellos.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 Y clamaron al SEÑOR en su angustia, los libró de sus aflicciones.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 Los dirigió por camino derecho, para que viniesen a ciudad de habitación.
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 Alaben al SEÑOR por su misericordia; y sus maravillas para con los hijos de los hombres.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 Porque sació al alma menesterosa, y llenó de bien al alma hambrienta.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 Los que moraban en tinieblas y sombra de muerte aprisionados, en aflicción y en hierros,
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 por cuanto fueron rebeldes a las palabras del SEÑOR, y aborrecieron el consejo del Altísimo.
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 Por eso quebrantó él con trabajo sus corazones, cayeron y no hubo quién los ayudase.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 Luego que clamaron al SEÑOR en su angustia, los libró de sus aflicciones.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 Los sacó de las tinieblas, y de la sombra de muerte; y rompió sus prisiones.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Alaben al SEÑOR por su misericordia, y sus maravillas para con los hijos de los hombres.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 Porque quebrantó las puertas de bronce, y desmenuzó los cerrojos de hierro.
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Los locos, a causa del camino de su rebelión; y a causa de sus maldades fueron afligidos,
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 su alma abominó toda vianda; y llegaron hasta las puertas de la muerte.
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 Mas clamaron al SEÑOR en su angustia; y los salvó de sus aflicciones.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 Envió su palabra, y los curó, y los libró de sus sepulturas.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 Alaben al SEÑOR por su misericordia, y sus maravillas para con los hijos de los hombres.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 Y ofrezcan sacrificios de alabanza, y publiquen sus obras con júbilo.
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 Los que descienden al mar en navíos, y hacen obra en las muchas aguas,
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 ellos han visto las obras del SEÑOR, y sus maravillas en el mar profundo.
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 El dijo, e hizo saltar el viento de la tempestad, que levanta sus ondas;
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 suben a los cielos, descienden a los abismos; sus almas se derriten con el mal.
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 Tiemblan, y titubean como borrachos, y toda su ciencia es perdida;
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 claman al SEÑOR en su angustia, y los libra de sus aflicciones.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 Hace parar la tempestad en sosiego, y sus ondas cesan.
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 Se alegran luego porque se reposaron; y él los guía al término de su voluntad.
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 Alaben al SEÑOR por su misericordia, y sus maravillas para con los hijos de los hombres.
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 Y ensálcenlo en la congregación del pueblo; y en la reunión de ancianos lo alaben.
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 El puso los ríos en desierto, y los manaderos de las aguas en sed;
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 la tierra fructífera en salados; por la maldad de los que la habitan.
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Vuelve el desierto en estanques de aguas, y la tierra desierta en manaderos de agua.
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 Y aposenta allí hambrientos, y aderezan allí ciudad para habitación;
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 y siembran campos, y plantan viñas; y rinden fruto de aumento.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 Y los bendice, y se multiplican en gran manera; y no disminuye sus bestias.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 Y después son menoscabados, y abatidos de tiranía; de males y congojas.
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 El derrama menosprecio sobre los príncipes, y les hace andar errados, vagabundos, sin camino.
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 Y levanta al pobre de la pobreza, y vuelve las familias como ovejas.
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 Vean los rectos, y alégrense; y toda maldad cierre su boca.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 ¿Quién es sabio y guardará estas cosas, y entenderá las misericordias del SEÑOR?
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
