Proverbios 12

1 El que ama el castigo ama la sabiduría; mas el que aborrece la reprensión, es carnal.

Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.

2 El bueno alcanzará favor del SEÑOR; mas él condenará al hombre de malos pensamientos.

Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.

3 El hombre no se afirmará por medio de la impiedad; mas la raíz de los justos no será movida.

Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.

4 La mujer virtuosa es corona de su marido; mas la mala, como carcoma en sus huesos.

Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.

5 Los pensamientos de los justos son rectitud; mas las astucias de los impíos, engaño.

Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.

6 Las palabras de los impíos son para asechar la sangre; mas la boca de los rectos los librará.

Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.

7 Dios trastornará a los impíos, y no serán más; pero la casa de los justos permanecerá.

Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.

8 Según su sabiduría es alabado el hombre; mas el perverso de corazón será menospreciado.

Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.

9 Mejor es el que se menosprecie y se hace siervo, que el que se precia, y carece de pan.

Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.

10 El justo tiene misericordia aun a su bestia; mas las piedad de los impíos es crueldad.

Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.

11 El que labra su tierra, se saciará de pan; mas el que sigue a los vagabundos es falto de entendimiento.

Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.

12 Desea el impío la red de los malos; mas la raíz de los justos dará fruto.

Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.

13 El impío es enredado en la prevaricación de sus labios; mas el justo saldrá de la tribulación.

Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.

14 El hombre será saciado de bien del fruto de su boca; y la paga de las manos del hombre le será dada.

Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.

15 El camino del loco es derecho en su opinión; mas el que escucha al consejo es sabio.

Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.

16 El loco al momento da a conocer su ira; mas el que cubre la injuria es cuerdo.

Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.

17 El que habla verdad, declara justicia; mas el testigo mentiroso, engaño.

Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.

18 Hay quienes hablan como dando estocadas de espada; mas la lengua de los sabios es medicina.

Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.

19 El labio de la verdad permanecerá para siempre; mas la lengua de mentira por un momento.

Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.

20 Engaño hay en el corazón de los que piensan mal; mas alegría en el de los que piensan bien.

Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.

21 Ninguna iniquidad alcanzará al justo; mas los impíos serán llenos de mal.

Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.

22 Los labios mentirosos son abominación al SEÑOR; mas los obradores de la verdad su contentamiento.

Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.

23 El hombre cuerdo encubre su sabiduría; mas el corazón de los locos publica la locura.

Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.

24 La mano de los diligentes se enseñoreará; mas la negligencia será tributaria.

Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.

25 El cuidado congojoso en el corazón del hombre, lo abate; mas la buena palabra lo alegra.

Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.

26 El justo hace reflexionar a su prójimo; mas el camino de los impíos les hace errar.

Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.

27 El engañoso ni aun asará su caza; mas el haber del hombre diligente es precioso.

Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.

28 En la vereda de la justicia está la vida; y el camino de su vereda no es muerte.

Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.