Job 4

1 Y respondió Elifaz el temanita, y dijo:

Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2 Si probáremos a hablarte, te será molesto; pero ¿quién podrá detener las palabras?

"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

3 He aquí, tú enseñabas a muchos, y las manos flacas corroborabas.

Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

4 Al que vacilaba, enderezaban tus palabras, y las rodillas de los que arrodillaban esforzabas.

sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

5 Mas ahora que a ti te ha venido, te es molesto; y cuando ha llegado hasta ti, te turbas.

Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

6 ¿Es éste tu temor, tu confianza, tu esperanza, y la perfección de tus caminos?

Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

7 Acuérdate ahora, ¿quién haya sido inocente que se perdiese? Y ¿adónde los rectos han sido cortados?

Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

8 Como yo he visto que los que aran iniquidad y siembran injuria, la siegan.

Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

9 Perecen por el aliento de Dios, y por el espíritu de su furor son consumidos.

Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

10 El bramido del león, y la voz del león, y los dientes de los leoncillos son arrancados.

Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

11 El león viejo perece por falta de presa, y los hijos del león son esparcidos.

jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

12 El negocio también me era a mí oculto; mas mi oído ha percibido algo de ello.

Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

13 En imaginaciones de visiones nocturnas, cuando el sueño cae sobre los hombres,

kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

14 me sobrevino un espanto y un temblor, que estremeció todos mis huesos.

Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

15 Y un espíritu que pasó por delante de mí, hizo que se erizara el vello de mi carne.

Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

16 Se paró un fantasma delante de mis ojos, cuyo rostro yo no conocí, y quedo, oí que decía:

Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

17 ¿Por ventura será el hombre más justo que Dios? ¿Será el varón más limpio que el que lo hizo?

'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

18 He aquí que en sus siervos no confía, y en sus ángeles halló locura.

Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

19 ¡Cuánto más en los que habitan en casas de lodo, cuyo fundamento está en el polvo, y que serán quebrantados de la polilla!

saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

20 De la mañana a la tarde son quebrantados, y se pierden para siempre, sin haber quien lo considere.

ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

21 ¿Su hermosura, no se pierde con ellos mismos? Mueren, y no lo saben.

Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"