Job 3

1 Después de esto abrió Job su boca, y maldijo su día.

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

2 Y exclamó Job, y dijo:

Ja Job vastasi ja sanoi:

3 Perezca el día en que yo fui nacido, y la noche que dijo: Varón es concebido.

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

4 Aquel día fuera tinieblas, y Dios no curara de él desde arriba, ni claridad resplandeciera sobre él.

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

5 Aféenlo tinieblas y sombra de muerte; reposara sobre él nublado, que lo hiciera horrible como día caluroso.

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

6 Aquella noche ocupara oscuridad, ni fuera contada entre los días del año, ni viniera en el número de los meses.

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

7 ¡Oh, si fuere aquella noche solitaria, que no viniera en ella canción!

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

8 Maldijéranla los que maldicen al día, los que se aparejan para levantar su llanto.

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

9 Las estrellas de su alba fueran oscurecidas; esperaran la luz, y no viniera, ni viera los párpados de la mañana;

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

10 por cuanto no cerró las puertas del vientre donde yo estaba, ni escondió de mis ojos la miseria.

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

11 ¿Por qué no morí yo desde la matriz, o fui traspasado saliendo del vientre?

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

12 ¿Por qué me previnieron las rodillas? ¿Y para qué los senos que mamase?

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

13 Pues que ahora yaciera yo, y reposara; durmiera, y entonces tuviera reposo,

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

14 con los reyes y con los consejeros de la tierra, que edifican para sí los desiertos;

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

15 o con los príncipes que poseen el oro, que llenan sus casas de plata.

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

16 O ¿ por qué no fui escondido como abortivo, como los pequeñitos que nunca vieron luz?

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

17 Allí los impíos dejaron el miedo, y allí descansaron los de cansadas fuerzas.

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

18 Allí también reposaron los cautivos; no oyeron la voz del exactor.

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

19 Allí está el chico y el grande; allí es el siervo libre de su señor.

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

20 ¿Por qué dio luz al trabajado, y vida a los amargos de ánimo?

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

21 Que esperan la muerte, y no la hay; y la buscan más que tesoros.

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

22 Que se alegran sobremanera, y se gozan cuando hallan el sepulcro.

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

23 Al hombre que no sabe por donde vaya, y que Dios lo encerró.

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

24 Porque antes que mi pan, viene mi suspiro; y mis gemidos corren como aguas.

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

25 Porque el temor que me espantaba me ha venido, y me ha acontecido lo que temía.

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

26 Nunca tuve paz, nunca me aseguré, ni nunca me reposé; y me vino turbación.

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.