Job 17

1 Mi aliento está corrompido, mis días son cortados, y me está aparejado el sepulcro.

"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.

2 Ya no hay conmigo sino escarnecedores, en cuyas amarguras se detienen mis ojos.

Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

3 Pon ahora, dame fianzas contigo; ¿quién tocará ahora mi mano?

Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

4 Porque a éstos has tú escondido su corazón de entendimiento; por tanto, no los ensalzarás.

Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

5 El que denuncia lisonjas a su prójimo, los ojos de sus hijos desfallezcan.

Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

6 El me ha puesto por parábola de pueblos, y delante de ellos he sido como tamboril.

Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.

7 Y mis ojos se oscurecieron de desabrimiento, y todos mis pensamientos han sido como sombra.

Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

8 Los rectos se maravillarán de esto, y el inocente se despertará contra el hipócrita.

Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

9 El justo retendrá su carrera, y el limpio de manos aumentará la fuerza.

Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

10 Pero volved todos vosotros, y venid ahora, que no hallaré entre vosotros sabio.

Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.

11 Mis días se pasaron, y mis pensamientos fueron arrancados, los designios de mi corazón.

Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.

12 Me pusieron la noche por día, y la luz se acorta delante de las tinieblas.

Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.

13 Si yo espero, el sepulcro es mi casa; en las tinieblas hice mi cama. (Sheol h7585)

Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)

14 A la huesa tengo dicho: Mi padre eres tú; a los gusanos: Mi madre y mi hermano.

minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.

15 ¿Dónde pues estará ahora mi esperanza? Y mi esperanza ¿quién la verá?

Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?

16 A los rincones de la huesa descenderán, y juntamente descansarán en el polvo. (Sheol h7585)

Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa." (Sheol h7585)