Job 14

1 El hombre nacido de mujer, corto de días, y harto de sinsabores;

"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

2 que sale como una flor y es cortado; y huye como la sombra, y no permanece.

kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

3 ¿Y sobre éste abres tus ojos, y me traes a juicio contigo?

Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

4 ¿Quién hará limpio de inmundo? Nadie.

Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

5 Si sus días están determinados, y el número de sus meses está cerca de ti; tú le pusiste términos, de los cuales no pasará.

Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

6 Si tú lo dejares, él dejará de ser; entre tanto deseará, como el jornalero, su día.

Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

7 Porque si el árbol fuere cortado, aún queda de él esperanza; retoñecerá aún, y sus renuevos no faltarán.

Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

8 Si se envejeciere en la tierra su raíz, y su tronco fuere muerto en el polvo,

Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

9 al olor del agua reverdecerá, y hará copa como nueva planta.

niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

10 Mas cuando el hombre morirá, y será cortado; y perecerá el hombre, ¿adónde estará él?

Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

11 Las aguas del mar se fueron, y se agotó el río, se secó.

Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

12 Así el hombre yace, y no se tornará a levantar; hasta que no haya cielo no despertarán, ni recordarán de su sueño.

niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

13 ¡Oh quién me diera que me escondieses en la sepultura, que me encubrieras hasta apaciguarse tu ira, que me pusieses plazo, y de mí te acordaras! (Sheol h7585)

Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)

14 Si el hombre muriere, ¿por ventura vivirá? Todos los días de mi edad esperaré, hasta que venga mi transformación.

Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

15 Entonces llamarás, y yo te responderé, a la obra de tus manos desearás.

Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

16 Pues ahora me cuentas los pasos, y no das dilación a mi pecado.

Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

17 Tienes sellada en manojo mi prevaricación, y enmiendas a mi iniquidad.

rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18 Y ciertamente el monte que cae se deshace, y las peñas son traspasadas de su lugar;

Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

19 las piedras son quebrantadas con el agua impetuosa, que se lleva el polvo de la tierra, de tal manera haces perder al hombre la esperanza.

vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

20 Para siempre serás más fuerte que él, y él se va; demudarás su rostro, y lo enviarás.

Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

21 Sus hijos serán honrados, y él no lo sabrá; o serán afligidos, y no entenderá de ellos.

Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

22 Mas mientras su carne estuviere sobre él se dolerá, y su alma se entristecerá en él.

Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."