San Mateo 22
1 Y RESPONDIENDO Jesus, les volvió á hablar en parábolas, diciendo:
Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:
2 El reino de los cielos es semejante á un hombre rey, que hizo bodas á su hijo:
Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,
3 Y envió sus siervos para que llamasen los llamados á las bodas; mas no quisieron venir.
Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.
4 Volvió á enviar otros siervos, diciendo: Decid á los llamados: Hé aquí, mi comida he aparejado; mis toros, y animales engordados [son] muertos, y todo [está] prevenido: venid á las bodas.
Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!
5 Mas ellos no se cuidaron, y se fueron; uno á su labranza, y otro á sus negocios;
Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.
6 Y otros, tomando sus siervos, [los] afrentaron, y [los] mataron.
Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.
7 Y el rey, oyendo [esto, ] se enojó; y enviando sus ejércitos, destruyó á aquellos homicidas, y puso fuego á su ciudad.
Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.
8 Entónces dice á sus siervos: las bodas á la verdad están aparejadas; mas los que eran llamados no eran dignos.
Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.
9 Id pues á las salidas de los caminos, y llamad á las bodas á cuantos hallareis.
Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.
10 Y saliendo los siervos por los caminos, juntaron á todos los que hallaron, juntamente malos y buenos; y las bodas fueron llenas de convidados.
Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.
11 Y entró el rey para ver los convidados, y vió allí un hombre no vestido de boda.
Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.
12 Y le dijo: Amigo, ¿cómo entraste acá no teniendo vestido de boda? Mas él cerró la boca.
Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.
13 Entónces el rey dijo á los que servian: Atado de piés y de manos tomadle y echadle en las tinieblas de afuera; ahí será el lloro, y el crujir de dientes.
Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
14 Porque muchos son llamados, y pocos escogidos.
Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.
15 Entónces idos los Fariséos, consultaron como le tomarian en [alguna] palabra.
Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.
16 Y envian á él los discípulos de ellos con los Herodianos, diciendo: Maestro, sabemos que eres amador de verdad, y [que] enseñas con verdad el camino de Dios, y [que] no te curas de nadie, por que no tienes acepcion de persona de hombres.
Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.
17 Dínos pues, ¿qué te parece? ¿es lícito dar tributo á César, ó no?
Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?
18 Mas Jesus, entendida la malicia de ellos, [les] dice: ¿Por qué me tentais, hipócritas?
Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?
19 Mostradme la moneda del tributo. Y ellos le presentaron un denario.
Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.
20 Entónces les dice: ¿Cuya [es] esta figura, y lo que está encima escrito?
Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?
21 Dícenle: De César. Y díceles: Pagad, pues, á César lo [que es] de César, y á Dios lo [que es] de Dios.
He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.
22 Y oyendo [esto] se maravillaron, y dejándole se fueron.
Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.
23 Aquel dia llegaron á él los Saducéos, que dicen no haber resurreccion, y le preguntaron,
Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,
24 Diciendo: Maestro, Moisés dijo: Si alguno muriere sin hijos, su hermano se casará con su mujer, y despertará simiente á su hermano.
Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.
25 Fueron pues entre nosotros siete hermanos: y el primero tomó mujer, y murió; y no teniendo generacion, dejó su mujer á su hermano.
Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.
26 De la misma manera tambien el segundo, y el tercero, hasta los siete.
Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.
27 Y despues de todos murió tambien la mujer.
Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.
28 En la resurreccion, pues, ¿de cuál de los siete sera ella mujer? porque todos la tuvieron.
Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.
29 Entónces, respondiendo Jesus, les dijo: Errais, ignorando las escrituras, y la potencia de Dios.
Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.
30 Porque en la resurreccion, ni los hombres tomarán mujeres, ni las mujeres maridos; mas son como los ángeles de Dios en el cielo.
Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.
31 Y de la resurreccion de los muertos, ¿no habeis leido lo que os es dicho por Dios, que dice:
Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:
32 Yo soy el Dios de Abraham, y el Dios de Isaac, y el Dios de Jacob? Dios no es Dios de muertos, sino de vivos.
Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.
33 Y oyendo [esto] las gentes, estaban atónitas de su doctrina.
Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.
34 Entónces los Fariséos, oyendo que habia cerrado la boca á los Saducéos, se juntaron á una;
Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.
35 Y preguntó uno de ellos, intérprete de la ley, tentándole, y diciendo:
Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:
36 Maestro, ¿cuál [es] el mandamiento grande en la ley?
Mestari, mikä on suurin käsky laissa?
37 Y Jesus le dijo: Amarás al Señor tu Dios de todo tu corazon, y de toda tu alma, y de toda tu mente.
Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:
38 Este es el primero y el grande mandamiento.
Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.
39 Y el segundo [es] semejante á este: Amarás á tu prójimo como á tí mismo.
Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.
40 De estos dos mandamientos depende toda la ley, y los profetas.
Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.
41 Y estando juntos los Fariséos, Jesus les preguntó,
Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,
42 Diciendo: ¿Qué os parece del Cristo? ¿de quién es Hijo? Dícenle: De David.
Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.
43 El les dice: ¿Pues cómo David en Espíritu le llama Señor, diciendo:
Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:
44 Dijo el Señor á mi Señor: Siéntate á mi diestra, entretanto que pongo tus enemigos por estrado de tus piés?
Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
45 Pues si David le llama Señor, ¿cómo es su Hijo?
Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?
46 Y nadie le podia responder palabra; ni osó alguno desde aquel dia preguntarle más.
Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.
