Proverbios 17

1 Mejor es un bocado de pan seco, y en paz, que la casa de cuestión llena de víctimas.

Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.

2 El siervo prudente se enseñoreará del hijo deshonrador; y entre los hermanos partirá la herencia.

Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.

3 Afinador a la plata, y fragua al oro: mas Jehová prueba los corazones.

Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.

4 El malo está atento al labio inicuo; y el mentiroso escucha a la lengua maldiciente.

Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.

5 El que escarnece al pobre, afrenta a su hacedor; y el que se alegra en la calamidad ajena no será sin castigo.

Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.

6 Corona de los viejos son los hijos de los hijos; y la honra de los hijos, sus padres.

vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.

7 No conviene al insensato el labio excelente: ¿cuánto menos al príncipe el labio mentiroso?

Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.

8 Piedra preciosa es el presente en ojos de sus dueños: a donde quiera que se vuelve, da prosperidad.

Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.

9 El que cubre la prevaricación, busca amistad: mas el que reitera la palabra, aparta al príncipe.

Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.

10 Aprovecha la reprensión en el entendido, más que cien azotes en el insensato.

Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.

11 El rebelde no busca sino mal; y mensajero cruel será enviado contra él.

Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.

12 Encuentre con el hombre un oso, que le hayan quitado sus cachorros, y no un insensato en su locura.

Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.

13 El que da mal por bien, no se apartará mal de su casa.

Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.

14 Soltar las aguas es el principio de la contienda: pues antes que se revuelva el pleito, déjalo.

Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.

15 El que justifica al impío, y el que condena al justo, ambos a dos son abominación a Jehová.

Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.

16 ¿De qué sirve el precio en la mano del insensato para comprar sabiduría, no teniendo entendimiento?

Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?

17 En todo tiempo ama el amigo: mas el hermano para la angustia es nacido.

Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.

18 El hombre falto de entendimiento toca la mano, fiando a otro delante de su amigo.

Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.

19 La prevaricación ama, el que ama pleito; y el que alza su portada, busca quebrantamiento.

Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.

20 El perverso de corazón nunca hallará bien; y el que revuelve con su lengua, caerá en mal.

Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.

21 El que engendra al insensato, para su tristeza le engendra; y el padre del insensato no se alegrará.

Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.

22 El corazón alegre hará buena disposición: mas el espíritu triste seca los huesos.

Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.

23 El impío toma presentes del seno, para pervertir las veredas del derecho.

Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.

24 En el rostro del entendido se parece la sabiduría: mas los ojos del insensato, hasta el cabo de la tierra.

Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.

25 El hijo insensato es enojo a su padre; y amargura a la que le engendró.

Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.

26 Ciertamente condenar al justo, no es bueno: ni herir a los príncipes sobre el derecho.

Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.

27 Detiene sus dichos el que sabe sabiduría; y de preciado espíritu es el hombre entendido.

Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.

28 Aun el insensato cuando calla, es contado por sabio: el que cierra sus labios es entendido.

Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.