Proverbios 1
1 Los proverbios de Salomón, hijo de David, rey de Israel:
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 Para entender sabiduría y castigo: para entender las razones prudentes:
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 Para recibir el castigo de prudencia, justicia, y juicio, y equidad:
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 Para dar a los simples astucia, y a los mozos inteligencia y consejo.
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 Oirá el sabio y aumentará la doctrina; y el entendido adquirirá consejo.
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 Para entender parábola y declaración, palabras de sabios, y sus dichos oscuros.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 El principio de la sabiduría es el temor de Jehová: los insensatos despreciaron la sabiduría y la instrucción.
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Oye, hijo mío, el castigo de tu padre, y no deseches la ley de tu madre:
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 Porque aumento de gracia serán a tu cabeza, y collares a tu cuello.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Hijo mío, si los pecadores te quisieren engañar, no consientas.
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 Si dijeren: Ven con nosotros, espiemos a la sangre: asechemos al inocente sin razón:
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 Hallaremos riquezas de todas suertes: henchiremos nuestras casas de despojos:
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 Echa tu suerte entre nosotros: tengamos todos una bolsa:
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 Hijo mío, no andes en camino con ellos: aparta tu pie de sus veredas:
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 Porque sus pies correrán al mal; e irán presurosos a derramar sangre.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Porque en vano se tenderá la red delante de los ojos de toda ave.
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 Mas ellos a su sangre espían, y a sus almas asechan.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Tales son las sendas de todo codicioso de codicia, la cual prenderá el alma de sus poseedores.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 La sabiduría clama de fuera: en las plazas da su voz:
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 En las encrucijadas de los murmullos de gente clama: en las entradas de las puertas de la ciudad dice sus razones:
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 ¿Hasta cuándo, o! simples, amaréis la simpleza, y los burladores desearán el burlar, y los insensatos aborrecerán la ciencia?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Volvéos a mi reprensión: he aquí que yo os derramaré mi espíritu, y os haré saber mis palabras.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Por cuanto llamé, y no quisisteis: extendí mi mano, y no hubo quien escuchase:
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 Y desechasteis todo consejo mío, y no quisisteis mi reprensión:
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 También yo me reiré en vuestra calamidad; y me burlaré cuando os viniere lo que teméis.
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 Cuando viniere, como una destrucción, lo que teméis; y vuestra calamidad viniere como un torbellino: cuando viniere sobre vosotros tribulación y angustia:
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Entonces me llamarán, y no responderé: buscarme han de mañana, y no me hallarán:
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 Por cuanto aborrecieron la sabiduría; y no escogieron el temor de Jehová:
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 Ni quisieron mi consejo; y menospreciaron toda reprensión mía.
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Comerán pues del fruto de su camino; y de sus consejos se hartarán.
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 Porque el reposo de los ignorantes los matará; y la prosperidad de los insensatos los echará a perder.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Mas el que me oyere, habitará confiadamente; y vivirá reposado de temor de mal.
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
