Job 41

1 ¿Sacarás tú al Leviatán con el anzuelo; y con la cuerda que le echares en su lengua?

Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?

2 ¿Pondrás tú garfio en sus narices; y horadarás tú con espina su quijada?

Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?

3 ¿Multiplicará él ruegos para contigo? ¿hablarte ha él a ti lisonjas?

Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?

4 ¿Hará concierto contigo para que le tomes por siervo perpetuo?

Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?

5 ¿Jugarás tú con él, como con pájaro? ¿y atarle has para tus niñas?

Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?

6 ¿Harán banquete por causa de él los compañeros? ¿partirle han entre los mercaderes?

Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?

7 ¿Cortarás tú con cuchillo su cuero, y con francado de pescadores su cabeza?

Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?

8 Pon tu mano sobre él: acordarte has de la batalla, y nunca más tornarás.

Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!

9 He aquí que tu esperanza será burlada; por que aun a su sola vista se desmayarán.

Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."

10 Nadie hay tan osado que le despierte: ¿quién pues podrá estar delante de mí?

"Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?

11 ¿Quién me previno para que yo se lo agradezca? todo lo que está debajo del cielo es mío.

Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.

12 Y no callaré sus miembros, y la cosa de sus fuerzas, y la gracia de su disposición.

En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.

13 ¿Quién descubrirá la delantera de su vestidura? ¿quién se llegará a él con freno doble?

Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

14 ¿Quién abrirá las puertas de su rostro? Los ordenes de sus dientes espantan.

Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.

15 La gloria de su vestido es escudos fuertes, cerrados entre sí estrechamente.

Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

16 El uno se junta con el otro, que viento no entra entre ellos.

Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.

17 El uno está pegado con el otro, están trabados entre sí, que no se pueden apartar.

Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.

18 Con sus estornudos enciende lumbre; y sus ojos son como los párpados del alba.

Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

19 De su boca salen hachas de fuego, y proceden centellas de fuego.

Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.

20 De sus narices sale humo, como de una olla, o caldero que hierve.

Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

21 Su aliento enciende los carbones, y de su boca sale llama.

Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

22 En su cerviz mora la fortaleza, y delante de él es deshecho el trabajo.

Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.

23 Las partes de su carne están pegadas entre sí: está firme su carne en él, y no se mueve.

Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.

24 Su corazón es firme como una piedra, y fuerte como la muela de debajo.

Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

25 De su grandeza tienen temor los fuertes, y de sus desmayos se purgan.

Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.

26 Cuando alguno le alcanzare, ni espada, ni lanza, ni dardo, ni coselete, durará contra él.

Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

27 El hierro estima por pajas, y el acero por leño podrido.

Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.

28 Saeta no le hace huir: las piedras de honda se le tornan armas.

Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

29 Toda arma tiene por hojarascas, y del blandeamiento de la pica se burla,

Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.

30 Por debajo tiene agudas conchas: imprime su agudez en el suelo.

Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

31 Hace hervir como una olla la profunda mar; y tórnala como una olla de ungüento.

Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

32 En pos de sí hace resplandecer la senda, que parece que la mar es cana.

Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.

33 No hay sobre la tierra su semejante, hecho para nada temer.

Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.

34 Menosprecia toda cosa alta, es rey sobre todos los soberbios.

Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."