Job 8

1 Entonces Bildad el Suhita habló y dijo:

Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:

2 “¿Cuánto tiempo más seguirás hablando así? Las palabras que salen de tu boca son un montón de aire caliente!

Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?

3 ¿Pervierte Dios la justicia? ¿Acaso el Todopoderoso pervierte lo que es justo?

Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?

4 Tus hijos debieron pecar contra él, y por eso merecieron el castigo que les infligió.

Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.

5 Pero si oras a Dios y le pides ayuda,

Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,

6 si llevas una vida limpia y haces lo que es justo, entonces él actuará para enderezar las cosas en su hogar.

Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.

7 Aunque comiencen con casi nada, ¡terminarán con mucho!

Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.

8 “¿Por qué no preguntan lo que descubrieron las generaciones anteriores, y examinan lo que descubrieron nuestros antepasados? ¡Nosotros nacimos ayer y no sabemos nada!

Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.

9 Nuestros días en la tierra se desvanecen tan rápido como una sombra que pasa.

Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.

10 ¿Acaso no te enseñan y te explican lo que saben?

Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.

11 ¿Puede crecer el papiro donde no hay pantano? ¿Pueden crecer los juncos sin agua?

Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?

12 Incluso sin ser cortados, mientras aún florecen, se marchitan más rápido que la hierba.

Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.

13 Esto es lo que le sucede a todo el que se olvida de Dios. Las esperanzas de los que viven sin Dios se reducen a nada.

Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.

14 Su confianza es como si se aferraran a una endeble tela de araña.

Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.

15 Buscan la seguridad en su casa, pero ésta no les proporciona ningún apoyo. Intentan aferrarse a ella, pero es fugaz.

Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.

16 Los que viven sin Dios son como una planta exuberante que crece al sol y extiende sus brotes por todo el jardín.

Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.

17 Enreda sus raíces entre las piedras y se aferra a la roca.

Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.

18 Pero cuando es cortada, el lugar donde estaba la repudia, diciendo: ‘Nunca te vi’.

Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.

19 Entonces su vida se acaba, y otra plata brota de la tierra para ocupar su lugar.

Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.

20 “Mira, Dios no rechaza a quien es inocente, ni apoya a quien es culpable.

Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,

21 Él puede hacer que vuelvas a reír de felicidad y a gritar de alegría.

Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.

22 Los que te odian serán avergonzados, y el lugar donde viven los malvados será destruido”.

Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.