Psalmi 132

1 Gospod, spomni se Davida in vseh njegovih stisk,

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

2 kako je prisegel Gospodu in se zaobljubil mogočnemu Jakobovemu Bogu:

Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

3 »Zagotovo ne bom prišel v šotorsko svetišče svoje hiše niti šel gor v svojo posteljo,

En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

4 svojim očem ne bom dal spanja ali dremanja svojim vekam,

En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

5 dokler ne najdem kraja za Gospoda, prebivališča za mogočnega Jakobovega Boga.«

Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

6 Glej, slišali smo o tem v Efráti, našli smo to na gozdnih poljih.

Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

7 Šli bomo v njegova šotorska svetišča, oboževali bomo ob njegovi pručki.

Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

8 Vstani, oh Gospod, v svoj počitek, ti in skrinja tvoje moči.

Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

9 Naj bodo tvoji duhovniki oblečeni s pravičnostjo in tvoji sveti naj vzklikajo od veselja.

Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

10 Zaradi svojega služabnika Davida ne obrni obličja proč od svojega maziljenca.

Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

11 Gospod je Davidu prisegel z resnico; ne bo se odvrnil od nje: »Od sadu tvojega telesa bom postavil na tvoj prestol.

Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

12 Če se bodo tvoji otroci držali moje zaveze in mojega pričevanja, ki jih ga bom jaz učil, bodo tudi njihovi otroci sedeli na tvojem prestolu na vékomaj.«

Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

13 Kajti Gospod je izbral Sion; zaželel si ga je za svoje prebivališče.

Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

14 »To je moj počitek na veke; tu bom prebival, ker sem si ga zaželel.

Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

15 Obilno bom blagoslavljal njegovo preskrbo, njegove uboge bom nasičeval s kruhom.

Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

16 Prav tako bom njegove duhovnike oblekel z rešitvijo duš in njegovi sveti bodo glasno vzklikali od veselja.

Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

17 Tam bom storil Davidovemu rogu, da vzbrsti; odredil sem svetilko za svojega maziljenca.

Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

18 Njegove sovražnike bom oblekel s sramoto, toda na njem samem bo cvetela njegova krona.«

Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.