Jov 23

1 A Jov odgovori i reèe:

Job vastasi ja sanoi:

2 Još je tužnjava moja odmet? a nevolja je moja teža od uzdaha mojih.

Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.

3 O kad bih znao kako bih našao Boga! da otidem do prijestola njegova,

Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!

4 Da razložim pred njim parbu svoju, i usta svoja napunim razloga,

Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,

5 Da znam šta bi mi odgovorio, i razumijem šta bi mi rekao.

Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.

6 Bi li se prema velikoj sili svojoj preo sa mnom? Ne; nego bi mi pomogao.

Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.

7 Ondje bi se pravedan èovjek mogao pravdati s njim, i oslobodio bih se zasvagda od svoga sudije.

Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.

8 Gle, ako poðem naprijed, nema ga; ako li natrag, ne nahodim ga;

Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.

9 Ako nalijevo radi, ne vidim ga; ako nadesno, zaklonio se, ne mogu ga vidjeti.

Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.

10 Ali on zna put moj; kad me okuša, izaæi æu kao zlato.

Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;

11 Po stopama je njegovijem stupala noga moja; puta njegova držao sam se, i ne zaðoh.

Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.

12 Od zapovijesti usta njegovijeh nijesam otstupao; èuvao sam rijeèi usta njegovijeh više nego svoj užitak.

Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.

13 Ali kad on što naumi, ko æe ga odvratiti? što duša njegova zaželi, ono èini.

Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.

14 I izvršiæe što je naumio za me; i toga ima u njega mnogo.

Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.

15 Zato sam se uplašio od njega; i kad to mislim, strah me je od njega.

Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

16 Bog je rastopio srce moje, svemoguæi me je uplašio.

Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.

17 Što ne pogiboh prije mraka? i što ne sakri mrak ispred mene?

Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.