Luke 17
1 Jisua'n a ruoisingei kôma, inpalna hih omloi thei nimak, ania inpalna min ompu chung chu ântak bah na!
Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!
2 Hi mi chînte ngei lâia inkhatlam minpal chu, a minpalpu ringa han bunôilung minlîn tuikhangliena vôrpai ni senla, ata rangin sa uol a tih.
Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais.
3 Singthei roi, na lâibungin nunsie a thôn chu ngo roh, ânsîrin chu ngâidam roh.
Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi.
4 nu chunga sûnkhatin voi sari saloi a thôn, voi sari kênsîr tiin, no kôm a hongin chu, na ngâidam ngêt rang ani.
Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi.
5 Ruoisingei han a kôma, “Pumapa, kin taksônna mi min detpe uol roh,” an tia.
Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa.
6 Hanchu, Pumapa han, “Ancham ru dôra hih taksônna nin neia anîn chu hi thingtheimu kung hih hong inphôi inla, tuikhangliena hong inphun roh, tîng nin ta nin he rangâi kelen atih,” tiin a thuona.
Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.
7 “Hanchu, nin lâia tumakhatin, tîrlâm pil tukin mo, belri hôlin mo, nei ungla, chuon a hong tungin, ‘Bukhalâi hong ot kelen roh’ tumo a ti rang nin nia?
Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle?
8 Manêkin, ‘Ku bukhalâi ni do bak inla, rovo tho inla, ka sâk ke nêk suo mâka ni ngâk roh, masuole nêk ni tih,’ tumo a ti loi ranga?
Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte?
9 Suokin chong a jôm sikin tumo râisânchong a ril ngâi?
Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule.
10 Ma ang tak han, nin sintum nin sin suonûk khomin, tîrlâm papai kêng ei ni, ei sintum ei sin chak kêng nin ti rang ani.”
Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän.
11 Hanchu, Jisua'n Jerusalem a se malamin, Samaria le Galilee kâra ramria a lôna.
Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean.
12 Khuo inkhat a lûtin chu miphâr sômin an intongpuia. Lâtaka an indinga,
Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat,
13 an inieka, “Jisua Minchupu, inrieng mi mu roh!” an tia.
Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!
14 Jisua'n a mu ngeia an kôma, “Se ungla, ochaingei kôma vân en roi” a tipe ngeia. Lampuia chu an dam zoia.
Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi.
15 Inkhatin chu a dam zoi iti a rietin chu, rôl inringtakin, Pathien minpâk pumin a hongkîr nôka.
Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä,
16 Jisua ke bula inbokin râisânchong a rila, ha mi hah Samaria mi ani.
Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen.
17 Jisua'n, “A damngei hah mi sôm nin nia, adang ikuo ngei hah khonmo an om?
Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat?
18 Ithomo hi ramdangmi vai himo Pathien minpâk ranga hongkîr nôk?” a tia.
Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.
19 Hanchu, a kôma, “Inthoi inla se ta roh, na taksônna hin nang a mindam ani,” a tipea.
Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.
20 Pharisee senkhat ngeiin Pathien Rêngram juongtung rang roi an rekela, Jisua'n, “Pathien Rêngram chu mu theiin juongtung no nih.
Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
21 Tutên ‘En roh,’ hin kêng a om, son kêng a om ti no nih. Pathien Rêngram chu nin lâia kêng a om,” tiin a thuona.
Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
22 Hanchu, a ruoisingei kôma, “Miriem Nâipasal ringlâi sûn hi sûnkhat te luo nin mu nuom ni, la om a tih; ania mu khâi no tunui.”
Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä.
23 Mîn nin kôma, “‘En roh sô soh!’ ‘En roh hi hih,’ tîng an tih, ania, a en rangin vase no roi.
Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko.
24 Invâna kôl ânleka, kôlkung renga kôlmong dêna ai vâr ngâi anghan, Miriem Nâipasal juong ni lechu, nîng a tih.
Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva.
25 Ania, ma mâna han tuong ok a ta, atûnlâi mingei hengpaiin om a tih.”
Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta.
26 Noah zora lâia anghan Miriem Nâipasal zora khom nîng a tih.
Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.
27 Noah, rukuonga a lûta, tuilienin a that riei mâka chu mitinin an sâkin an nêka, nupang pasal omsiet an tho ngâi.
He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.
28 Lot zora anghan mi tinin an sâkin an nêkin, an rochôka, an juora, an linga, in an sin ngâia.
Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.
29 Lot'n Sodom a mâk nin chu mei leh kât invân renga a juonga, a that riei ani.
Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.
30 Ma anghan, Miriem Nâipasal juong inlâr nîn chu juong om a tih.
Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.
31 Ha nîn chu inchunga ompûn, a neinun lâk rangin chum no rese. Ha angdênin, loia om khomin a ina hongkîr no rese.
Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.
32 Lot lômnu riettit ngâi roi.
Muistakaa Lotin emäntää.
33 Tutu a ringna mojôk rang bôk kaiin machân an ta, a machân kaiin jôk an tih.
Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.
34 Nangni ki ril, ha ni jânin chu, jâlmun khata mi inik jâl an ta, inkhat tuong nîng a ta, inkhat mâk nîng a tih.
Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
35 Nupang inikin sângsuk an ta, inkhat tuong nîng a ta, inkhat mâk nîng a tih.
Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
36 Loia mi inik om an ta, inkhat tuong nîng a ta, inkhat mâk nîng a tih, a tia.
Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
37 Hanchu, ruoisingeiin, “Pumapa khotieng mo?” an tia. Jisua'n, “Ithi ruok omna kipa sêlkurungei intûp an tih,” a tia.
Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.
