Lukas 17
1 Yesus nafadꞌe ana dedꞌenu nara nae, “Lao hetar atahori tudꞌa salaꞌ, huu atahori laen tatao-nonoꞌi nara. Te atahori mana pode-edoꞌ, ara soe rala seli.
Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!
2 Mete ma atahori pode-edꞌoꞌ losa tao anadikiꞌ sa tudꞌa salaꞌ, dei fo Lamatualain fee huku-dokiꞌ beran seli neu e. Malole lenaꞌ paꞌa fatu monaeꞌ sa neu bꞌoton, fo nggari e tasi rala neu.
Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais.
3 De minea ao mara malolole fo ama afiꞌ tao atahori tudꞌa salaꞌ! Te mete ma toronom tao salaꞌ, na, ai e. Mete ma ana dꞌoaꞌ, de nema noꞌe ambon, na, sudꞌi musunedꞌa salan fai.
Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi.
4 Mete ma toronoom esa tao salaꞌ lao hitu sia faiꞌ sa rala, boe ma ana dꞌoaꞌ, ma nema lao hitu fo noꞌe ambon, na, ho musi liliiꞌ hendi salan lao hitu.”
Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi.
5 Faiꞌ sa, Yesus ana dedꞌenu nara rema randaa ro E de roꞌe rae, “Ama Meser! Hai nemehere mara nda mahereꞌ sa. De tulun tao nehere hai nemehere, mara dei.”
Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa.
6 Boe ma Yesus nataa nae, “Mete ma hei mimihere neu Lamatualain koasan, mae anak o, hei parenda hau huu ineꞌ ia mae, ‘Neneleaꞌ fo lali tasi muu!’ Dei fo hau huu ineꞌ naa o tungga hei parendam neuꞌ ena boe.”
Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.
7 Basa ma Yesus olaꞌ fai nae, “Haꞌi conto. Hambu ate mana tatati rae sia osi, ma nanea bibꞌi lombo sia mooꞌ a. Basa ues ra ma, ate a baliꞌ ume neu. Neꞌo malanggan nda olaꞌ no e nae, ‘Uma fo ruꞌa nggita taa taꞌabꞌue leo!’
Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle?
8 Hokoꞌ! Tungga matetun, malangga a denu e nae, ‘Muu lole-lau mei a fee au dei. Basaꞌ fo, muu mua-minu sia deaꞌ.’
Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte?
9 Mete ma ate a tao tungga malanggan hihii-nanaun, neꞌo hei mae malangga noꞌe makasi mbali e, do? Hokoꞌ!
Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule.
10 Hei onaꞌ naa boe. Mete ma hei ue-tao basa saa fo Lamatuaꞌ parendaꞌ a ena, na, hei olaꞌ mae, ‘Hai atahori dedꞌenuꞌ a, hai nda sangga kokoaꞌ sa. Hai milalaoꞌ a hai ue-tataos mara.’”
Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän.
11 Leleꞌ Yesus se lao risiꞌ Yerusalem, ara losa propensi Galilea no propensi Samaria rae toor na.
Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean.
12 Leleꞌ ara rae risiꞌ kamboꞌ esa sia naa, hambu atahori kusta sanahulu rema rae randaa ro Yesus. Ara rambariiꞌ miaꞌ a dodꞌooꞌ.
Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat,
13 Boe ma nggasi randaa rae, “Yesus! Lamatuaꞌ! Kasian hai dei!”
Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!
14 Leleꞌ Yesus nita se, ma, Ana denu nae, “Mii mitudꞌu ao mara reu malangga agama dei, fo ara paresaꞌ rae, Hei kusta ma hai ena, do feꞌe hokoꞌ.” Rena taꞌo naa ma, ara lao. Te sia dꞌala taladꞌan, aiboiꞌ ma, basa se hai reuꞌ ena.
Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi.
15 Ara lao rakandoo no nemehoot. Te hambu esa baliꞌ nisiꞌ Yesus. Ana nggasi nae, “Koa-kio Lamatuaꞌ! Huu au hai ena!”
Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä,
16 Boe ma ana sendeꞌ lululanggan de noꞌe makasi naeꞌ mbali Yesus. (Tao-tao te eni nda atahori Yahudi sa. Eni atahori Samaria mana radꞌedꞌea rakandooꞌ a ro atahori Yahudi ra.)
Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen.
17 Boe ma Yesus natane atahori mana tungga E nae, “Taꞌo bee, e? Faꞌra Au uꞌuhahaiꞌ atahori kusta sanahulu, to? Atahori sio sia bee?
Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat?
18 Taꞌo bee de akaꞌ atahori feaꞌ ia baliꞌ nema fo noꞌe makasi neu Lamatualain, ma soꞌu koa-kioꞌ neu E?”
Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.
19 Boe ma Ana nafadꞌe atahori naa nae, “Ho malole ena huu mumuhere tebꞌe-tebꞌeꞌ neu Au. De fela fo baliꞌ mo masoi-masodꞌaꞌ.
Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.
20 Faiꞌ sa, atahori Farisi hira rema ratane Yesus rae, “Ama Meser! Mufadꞌe dꞌei! Fai hiraꞌ fo Lamatualain nalalao parendan?” Ma Yesus nataa nae, “Taꞌo ia! Afiꞌ duꞌa mae Lamatuaꞌ nalalao parendan nendiꞌ tanda mataꞌ-mataꞌ sia raefafoꞌ ia fo atahori bisa rita no mata nara. Atahori nda hambu bꞌuti fo rae, ‘Mete ia dꞌei! Huu Lamatualain nalalao parendan sia ia!’, do ‘Hambu sia naa!’ Hokoꞌ! Te Ana nalalao parendan sia taladꞌa mara sia atahori ra rala nara.”
Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
22 Basa ma Yesus nafadꞌe ana dedꞌenu nara nae, “Nda doo sa te Au, Atahori Matetuꞌ ia, nda uꞌubꞌue o hei sa ena. Dei fo sia fai sususaꞌ ra, hei hii mae doo bee fo mita Au baliꞌ uma. Te Au nda feꞌe uma sa.
Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä.
23 Mete ma atahori rema rafadꞌe nggi rae, ‘Kristus sia ia!’ do, ‘Kristus sia naa!’ na, ama afiꞌ miꞌibebꞌenggeꞌ ao mara fo sangga mii-ima, huu oꞌola nara, peko-lelekoꞌ.
Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko.
24 Te mete ma Atahori Matetuꞌ a baliꞌ nema, tatandan manggareloꞌ ena, onaꞌ ndelas naronda fo tao lalai dadꞌi manggareloꞌ mia suuꞌ seri nisi suuꞌ seri neu.
Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva.
25 Te huu Ana musi lemba-dꞌoi doidꞌosoꞌ mataꞌ-mataꞌ dei. Ma atahori leleꞌ ia, nda nau rena ma nda nau simbo E sa.
Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta.
26 Te dei fo leleꞌ Ana nae baliꞌ nema, atahori ra rasodꞌa roꞌ a deꞌulakaꞌ onaꞌ biasa, onaꞌ Noh lelen.
Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.
27 Leleꞌ naa, ara raa-rinu, tao feta-dote kakabꞌiꞌ, losa faiꞌ leleꞌ Noh masoꞌ nisiꞌ ofan rala. Te atahori naa ra o nda nau rena sa boe. Basa ma, aiboiꞌ neuꞌ ena te, oe monaeꞌ nandali nema de tao nalutu basa se.
He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.
28 Naa o onaꞌ atahori mana rasodꞌa deꞌulakaꞌ sia Lot lelen. Leleꞌ naa, ara raa-rinu, raseo-rahasaꞌ, tao osi-lutu, rafefela ume, ma rasodꞌa deꞌulakaꞌ onaꞌ biasa.
Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.
29 Te atahori ra nda nau rena sa. Basa ma, fefetuꞌ naa, leleꞌ Lot nela hela kota Sodꞌom, aiboiꞌ ma udꞌa ai-baleran onda nema mia lalai de lalangge hendi basa se.
Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.
30 Dadꞌi hei musi besa-bꞌesa, e! Afi losa leleꞌ Atahori Matetuꞌ a nae baliꞌ nema, te atahori ra rasodꞌa biasa-biasaꞌ a. Huu aiboiꞌ ma Ana losa boe.
Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.
31 Faiꞌ naa, atahori mana sia ume nembeleon, na, sudꞌi ume rala mii fo lolelau fai. Atahori mana tao ues sia osi, afi baliꞌ ume mii haꞌi sudꞌiꞌ a saa mara fai.
Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.
32 Misinedꞌa saa mana dadꞌi neu Lot saon mia lele uluꞌ a. Ana mate, huu nasanedꞌa sudꞌiꞌ a saa nara sia ume.
Muistakaa Lotin emäntää.
33 Atahori nda mana nau tungga Au sa huu sueꞌ a aon, dei fo masodꞌan parsumaꞌ a. Te atahori mana nau tungga Au losa ana fee masodꞌan huu sue Au, dei fo ana hambu masoi-masodꞌaꞌ, ma nasodꞌa nakandoo no Lamatualain.
Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.
34 Au ufadꞌe mema! Leleꞌ Atahori Matetuꞌ a baliꞌ nema, mete ma hambu atahori rua sungguꞌ sia mamanaꞌ sa, aiboiꞌ ma Lamatuaꞌ soꞌu nendi esa, ma lao hela esa.
Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
35 Mete ma hambu inaꞌ rua mbau are raꞌabꞌue, dei fo Lamatuaꞌ soꞌu nendi esa, te lao hela esa.
Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
36 [Mete ma hambu atahori rua tao ues raꞌabꞌue sia osi, dei fo Lamatuaꞌ soꞌu nendi esa, ma lao hela esa.]”
Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
37 Yesus ana dedꞌenu nara rena rala taꞌo naa, ma ratane E rae, “Ama Meser! Dei fo basa naa ra dadꞌi sia bee?” Ma Yesus nggari dedꞌeat nae, ‘Taꞌo ia. Mete ma hei mita mbui kaaꞌ ra ratambele raꞌabꞌue risiꞌ bee, hei bubꞌulu naa dadꞌi tanda oi, ara raa mana mburuꞌ sia mamanaꞌ naa ena.” [Naa sosoa maꞌafunin nae, dei fo leleꞌ Kristus baliꞌ nema, tatanda nara manggareloꞌ ena, mete ma atahori baca rahine.]
Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.
