Luka 17
1 O Isus vaćarda pe sikadenđe: “O iskušenje mora te avol, al pharo kolese prekal kaste avol o iskušenje.
Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!
2 Pošukar ka avol lese te phanden baro bar tari vodenica ke lesi kor thaj te čhuden le ano more, nego te inđarol ano greh jekhe tare kala cikne.
Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais.
3 Aračhen tumen! Te grešisada ćiro pačavno phral il phen, vaćar lenđe kaj gova naj šukar. A te pokajisajlo, oprosti lese!
Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi.
4 Thaj te efta droma ko đive grešisada premal tute thaj efta droma avilo tute vaćarindoj: ‘Kajiv man,’ oprosti lese.”
Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi.
5 E apostolura vaćarde e Gospodese: “De amen po but pačajipe.”
Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa.
6 O Gospod vaćarda: “Kana bi avola tumen pačajipe gaći cikno sar e gorušicako seme thaj bi vaćarena kale dudinkaće: ‘Ikal tut taro koreno thaj sadi tut ano more!’, bi šunola tumen.
Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.
7 Savo tumendar ka phenol pe kandinese, savo hunol i phuv il aračhol e bakren, kana iril pe andaro polje: ‘Av akari, beš te xa mangro’? Nijekh tumendar.
Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle?
8 Mesto gova ka vaćaren: ‘Ćer manđe te xav! Čhuv tuće i kecelja thaj kande man dok xav thaj pijav! A pale gova šaj i tu te xa thaj te pije.’
Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte?
9 E kandinese ni zahvalil pe o gospodari, golese so si gova lesi bući.
Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule.
10 Gija i tumen, kana ćeren gova so tumenđe phenda o Dol, vaćaren: ‘Naj sam vredna hvalaće. Samo sam kandine save ćera amari bući.’”
Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän.
11 Kana o Isus đelo ano Jerusalim, nakhlo maškari granica ki phuv i Samarija thaj i phuv i Galileja.
Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean.
12 Thaj kana dija ane jekh foro, arakhlje le deš gubavcura, save ačhena dur.
Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat,
13 Von zurale dije vika vaćarindoj: “Isuse, Gospode! Smilui tut pe amende!”
Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!
14 Kana len dikhlja, vaćarda: “Džan thaj sikaven tumen e sveštenikurenđe.” I gija phirindoj sastile.
Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi.
15 Jekh lendar dikhlja kaj sastilo, irisajlo thaj hvalisada e Devle andare sa o glaso.
Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä,
16 Pelo angle Isusese pingre thaj zahvalisajlo. Gova sasa Samarijanco.
Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen.
17 Tegani o Isus pučlja le: “Na li sastiljen deš džene? Kaj si kola enja?
Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat?
18 Sar maškar lende ni arakhlja pe nijekh te iril pe te zahvalil e Devlese, nego samo kava manuš andari aver phuv?”
Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.
19 Tegani vaćarda lese: “Ušti thaj dža! Ćiro pačajipe spasisada tut.”
Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.
20 Jekh đive pučlje e fariseja e Isuse: “Kana ka avol o Carstvo e Devleso?” O Isus phenda lenđe: “O Carstvo e Devleso ni ka avol te dičhol pe jakhencar.
Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
21 Ni ka vaćarol pe: ‘Aktalo, kate si’, il: ‘Odori si!’ Golese kaj o Carstvo e Devleso si maškar tumende!”
Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
22 A pe sikadenđe o Isus phenda: “Ka avol o vreme kana ka manđen te dičhen man barem jekh đive kana me, o Čhavo e manušeso, ka vladiv sar caro, al ni ka šaj.
Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä.
23 Tegani e manuša ka vaćaren tumenđe: ‘Ak, kate si’, il: ‘Ek, odori!’ Al ma ikljen thaj ma prasten lencar te roden man.
Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko.
24 Golese so me, o Čhavo e manušeso, kana ka avav sar i munja so strefil andaro nebo thaj ka svetliv sa so si talo nebo.
Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva.
25 Al angleder trubul but te avav mučimo thaj kala kuštika mora čhuden man pestar.
Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta.
26 Thaj sar sasa ano vreme e Nojaso, gija i ka avol ane đivesa kana me, o Čhavo e manušeso, ka avav.
Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.
27 Xalje, pilje, lije pe, dije pe dži kova đive dži kana o Noja đelo ano brodo. Tegani avilo o baro paj thaj tasile sa kola save ni sesa ano brodo.
He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.
28 Gija sasa i ano vreme kana živisada o Lot. E manuša ano foro i Sodoma xalje, pilje, ćinde, bićinde, sadisade thaj vazdije čhera.
Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.
29 Al ano đive kana iklilo o Lot andari Sodoma, čalada i jag thaj taro nebo pele žuta bara save phabon thaj mudarde sa kolen so ačhile ano foro.
Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.
30 Gija ka avol i ane gova đive, kana ka avav me, o Čhavo e manušeso.
Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.
31 Ane gova đive ko ka avol ko krovo, a lese stvara ano čher andre, ma te uljol te lol len! Thaj ko si ano polje, ma te iril pe ano foro pale pe stvara.
Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.
32 Den tumen gođi so sasa e Lotese romnjasa!
Muistakaa Lotin emäntää.
33 Ko dičhol te aračhol piro džuvdipe, ka hasarol le, al ko hasarol piro džuvdipe, ka aračhol le.
Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.
34 Vaćarav tumenđe, ane goja rat kana ka avav, duj manuša ka pašljon ko than e pašljimaso: jekh ka lol pe, a dujto ka avol ačhado.
Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
35 Thaj duj džuvlja ka meljin ano mlin: jekh ka lol pe, a i dujto ka avol ačhadi.
Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
36 [Duj murša ka aven ki njiva: jekh ka lol pe, a dujto ka avol ačhado.]”
Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
37 Tegani e sikade pučlje e Isuse: “Kaj, Gospode?” Vov phenda lenđe: “Kaj si o mulo telo, odori ćiden pe i e lešinara.”
Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.
