Salmos 78
1 Instrução de Asafe: Povo meu, escuta minha doutrina; inclinai vossos ouvidos às palavras de minha boca.
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 Abrirei minha boca em parábolas; falarei mistérios dos tempos antigos,
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 Os quais ouvimos e conhecemos, e nossos pais nos contaram.
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 Nós não [os] encobriremos a seus filhos, contaremos à próxima geração sobre os louvores do SENHOR, o seu poder, e suas maravilhas que ele fez.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Porque ele firmou um testemunho em Jacó, e pôs a Lei em Israel, a qual ele instruiu aos nossos pais, para que eles ensinassem a seus filhos;
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 Para que a geração seguinte [dela] soubesse; [e] os filhos que nascessem contassem a seus filhos;
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 E [assim] pusessem sua esperança em Deus; e não se esquecessem dos feitos de Deus, mas sim, que guardassem os mandamentos dele;
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 E não fossem como seus pais, [que foram] uma geração teimosa e rebelde; geração que não firmou seu coração, e cujo espírito não foi fiel a Deus.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 Os filhos de Efraim, mesmo tendo arcos e flechas, viraram-se para trás no dia da batalha;
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 Não guardaram o pacto de Deus, e recusaram a andar conforme sua Lei.
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 E se esqueceram de seus feitos, e de suas maravilhas que ele tinha lhes feito ver.
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 Ele fez maravilhas perante seus pais na terra do Egito, [no] campo de Zoã.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 Ele dividiu o mar, e os fez passarem por ele; ele fez as águas ficarem paradas como [se estivessem] amontoadas.
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 E ele os guiou com uma nuvem durante o dia, e por toda a noite com uma luz de fogo.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 Ele partiu as rochas no deserto, e [lhes] deu de beber como que de abismos profundos.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 Porque ele tirou correntes da rocha, e fez as águas descerem como rios.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 E [ainda] prosseguiram em pecar contra ele, irritando ao Altíssimo no deserto.
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 E tentaram a Deus nos seus corações, pedindo comida para o desejo de suas almas.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 E falaram contra Deus, e disseram: Poderia Deus preparar uma mesa de comida no deserto?
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 Eis que ele feriu a rocha, e águas correram [dela] e ribeiros fluíram em abundância; será que ele também poderia [nos] dar pão, ou preparar carne a seu povo?
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 Por isso o SENHOR [os] ouviu, e se irritou; e fogo se acendeu contra Jacó, e furor também subiu contra Israel;
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 Porque eles não creram em Deus, nem confiaram na salvação que dele vem;
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 Mesmo assim, ele deu ordens às altas nuvens, e abriu as portas dos céus;
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 E choveu sobre eles o maná, para comerem; e lhes deu trigo dos céus.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 Cada homem [daquele povo] comeu o pão dos anjos; ele lhes mandou comida para se fartarem.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 Ele fez soprar o vento do oriente nos céus, e trouxe o [vento] do sul com seu poder.
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 Ele fez chover sobre eles carne como a poeira da terra; e aves de asas como a areia do mar;
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 E [as] fez cair no meio de seu acampamento, ao redor de suas tendas.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 Então comeram, e fartaram-se abundantemente; e satisfez o desejo deles.
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 Porem, estando eles [ainda] não satisfeitos, enquanto a comida ainda estava em suas bocas,
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 a ira de Deus subiu contra eles; matou os mais robustos deles e abateu os jovens de Israel.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 Com tudo isto ainda pecaram, e não creram nas maravilhas que ele fez.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Por isso gastaram seus dias em futilidades, e seus anos em terrores.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 Quando ele matava [alguns dentre] eles, então buscavam por ele, e se convertiam, e buscavam a Deus de madrugada.
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 E se lembravam de que Deus era sua rocha, e que o Deus Altíssimo [era] o seu libertador.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 Porém falavam bem dele da boca para fora, e mentiam com suas línguas.
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 Porque o coração deles não era comprometido para com ele, e não foram fiéis ao pacto dele.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 Porém ele, sendo misericordioso, perdoava a maldade deles, e não os destruía; e muitas vezes desviou de mostrar sua ira, e não despertou todo o seu furor;
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 [Porque] se lembrou de que eles eram carne, e [como] o vento, que vai, e não volta mais.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 Quantas vezes o provocaram no deserto, e o maltrataram na terra desabitada!
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 Pois voltavam a tentar a Deus, e perturbavam ao Santo de Israel.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 Não se lembraram de sua mão, [nem] do dia em que os livrou do adversário.
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 Como quando ele fez seus sinais no Egito, e seus atos maravilhosos no campo de Zoã.
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 E transformou seus rios e suas correntes em sangue, para que não bebessem.
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 Enviou entre eles variedades de moscas, que os consumiu; e rãs, que os destruíram.
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 E deu suas colheitas ao pulgão, e o trabalho deles ao gafanhoto.
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 Com saraiva destruiu suas vinhas, e suas figueiras-bravas com granizo.
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 E entregou seu gado à saraiva; e seus animais a brasas ardentes.
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 Mandou entre eles o ardor de sua ira: fúria, irritação e angústia, enviando mensageiros do mal.
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 Ele preparou o caminho de sua ira; não poupou suas almas da morte, e entregou seus animais à peste.
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 E feriu [mortalmente] a todo primogênito no Egito; as primícias nas forças nas tendas de Cam.
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 E levou a seu povo como a ovelhas; e os guiou pelo deserto como a um rebanho.
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 Ele os conduziu em segurança, e não temeram. O mar encobriu seus inimigos.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 E os trouxe até os limites de sua [terra] santa, até este monte, que sua mão direita adquiriu.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 E expulsou as nações de diante deles, e fez com que eles repartissem as linhas de sua herança, e fez as tribos de Israel habitarem em suas tendas.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 Porém eles tentaram e provocaram ao Deus Altíssimo; e não guardaram os testemunhos dele.
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 E voltaram a ser [tão] infiéis como os seus pais; desviaram-se como um arco enganoso.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 E provocaram a ira dele com seus altares pagãos, e com suas imagens de escultura moveram-no de ciúmes.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 Deus ouviu [isto], e se indignou; e rejeitou gravemente a Israel.
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 Por isso ele abandonou o tabernáculo em Siló, a tenda que ele havia estabelecido como habitação entre as pessoas.
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 E entregou o [símbolo] de seu poder em cativeiro, e sua glória na mão do adversário.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 E entregou seu povo à espada, e enfureceu-se contra sua herança.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 O fogo consumiu a seus rapazes, e suas virgens não tiveram músicas de casamento.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 Seus sacerdotes caíram à espada, e suas viúvas não lamentaram.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 Então o Senhor despertou como que do sono, como um homem valente que se exalta com o vinho.
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 E feriu a seus adversários, para que recuassem, [e] lhes pôs como humilhação perpétua.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 Porém ele rejeitou a tenda de José, e não escolheu a tribo de Efraim.
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 Mas escolheu a tribo de Judá, o monte de Sião, a quem ele amava.
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 E edificou seu santuário como alturas; como a terra, a qual ele fundou para sempre.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 E ele escolheu a seu servo Davi; e o tomou dos apriscos de ovelhas.
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 Ele o tirou de cuidar das ovelhas geradoras de filhotes, para que ele apascentasse ao seu povo Jacó; e à sua herança Israel.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 E ele os apascentou com um coração sincero, e os guiou com as habilidades de suas mãos.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
