Salmos 104

1 Louva, minha alma, ao SENHOR; ó SENHOR meu Deus, tu és grandioso; de majestade e de glória estás vestido.

Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.

2 Tu estás coberto de luz, como que uma roupa; estendes os céus como cortinas.

Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.

3 Ele, que fixou seus cômodos sobre as águas; que faz das nuvens sua carruagem; que se move sobre as asas do vento.

Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.

4 Que faz de seus anjos ventos, e de seus servos fogo flamejante.

Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.

5 Ele fundou a terra sobre suas bases; ela jamais se abalará.

Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.

6 Com o abismo, como um vestido, tu a cobriste; sobre os montes estavam as águas.

Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.

7 Elas fugiram de tua repreensão; pela voz de teu trovão elas se recolheram apressadamente.

Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.

8 Os montes subiram [e] os vales desceram ao lugar que tu lhes tinha fundado.

Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.

9 Tu [lhes] puseste um limite, que não ultrapassarão; não voltarão mais a cobrir a terra.

Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.

10 Ele envia fontes aos vales, para que corram por entre os montes.

Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;

11 Elas dão de beber a todos os animais do campo; os asnos selvagens matam a sede [com elas].

Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.

12 Junto a elas habitam as aves dos céus, que dão [sua] voz dentre os ramos.

Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.

13 Ele rega os montes desde seus cômodos; a terra se farta do fruto de tuas obras.

Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.

14 Ele faz brotar a erva para os animais, e as plantas para o trabalho do homem, fazendo da terra produzir o pão,

Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.

15 E o vinho, que alegra o coração do homem, [e] faz o rosto brilhar o rosto com o azeite; com o pão, que fortalece o coração do homem.

Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.

16 As árvores do SENHOR são fartamente [nutridas], os cedros do Líbano, que ele plantou.

Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;

17 Onde as aves fazem ninhos, e os pinheiros são as casas para as cegonhas.

Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.

18 Os altos montes são para as cabras selvagens; as rochas, refúgio para os coelhos.

Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.

19 Ele fez a lua para [marcar] os tempos, e o sol sobre seu poente.

Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.

20 Ele dá ordens à escuridão, e faz haver noite, quando saem todos os animais do mato.

Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.

21 Os filhos dos leões, rugindo pela presa, e para buscar de Deus sua comida.

Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

22 Quando o sol volta a brilhar, [logo] se recolhem, e vão se deitar em suas tocas.

Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.

23 Então o homem sai para seu trabalho e sua obra até o entardecer.

Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.

24 Como são muitas as suas obras, SENHOR! Tu fizeste todas com sabedoria; a terra está cheia de teus bens.

Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.

25 Este grande e vasto mar, nele há inúmeros seres, animais pequenos e grandes.

Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;

26 Por ali andam os navios e o Leviatã que formastes, para que te alegrasses nele.

Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.

27 Todos eles aguardam por ti, que [lhes] dês seu alimento a seu tempo [devido].

Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.

28 O que tu dás, eles recolhem; tu abres tua mão, [e] eles se fartam de coisas boas.

Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.

29 [Quando] tu escondes teu rosto, eles ficam perturbados; [quando] tu tiras o fôlego deles, [logo] eles morrem, e voltam ao seu pó.

Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.

30 Tu envias o teu fôlego, e logo são criados; e [assim] tu renovas a face da terra.

Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.

31 A glória do SENHOR será para sempre; alegre-se o SENHOR em suas obras.

Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.

32 [Quando] ele olha para a terra, [logo] ela treme; [quando] ele toca nos montes, eles soltam fumaça.

Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.

33 Cantarei ao SENHOR em [toda] a minha vida; tocarei música ao meu Deus enquanto eu existir.

Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.

34 Meus pensamentos lhe serão agradáveis; eu me alegrarei no SENHOR.

Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.

35 Os pecadores serão consumidos da terra, e os maus não existirão mais. Bendizei, ó minha alma, ao SENHOR! Aleluia!

Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!