Jó 4
1 Então Elifaz o temanita respondeu, dizendo:
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 Se tentarmos falar contigo, ficarás incomodado? Mas quem poderia deter as palavras?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Eis que tu ensinavas a muitos, e fortalecias as mãos fracas;
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 Tuas palavras levantavam aos que tropeçavam, e fortificavas os joelhos que desfaleciam.
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 Mas agora [isso] que aconteceu contigo, tu te cansas; e quando [isso] te tocou, te perturbas.
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 Por acaso não era o teu temor [a Deus] a tua confiança, e a integridade dos teus caminhos tua esperança?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Lembra-te agora, qual foi o inocente que pereceu? E onde os corretos foram destruídos?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 Como eu tenho visto, os que lavram injustiça e semeiam opressão colhem o mesmo.
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 Com o sopro de Deus eles perecem, e pelo vento de sua ira são consumidos.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 O rugido do leão, a voz do leão feroz, e os dentes dos leões jovens são quebrantados.
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 O leão velho perece por falta de presa, e os filhotes da leoa se dispersam.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 Uma palavra me foi dita em segredo, e meu ouvidos escutaram um sussurro dela.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 Em imaginações de visões noturnas, quando o sono profundo cai sobre os homens,
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 Espanto e tremor vieram sobre mim, que espantou todos os meus ossos.
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 Então um vento passou por diante de mim, que fez arrepiar os pelos de minha carne.
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 Ele parou, mas não reconheci sua feição; uma figura estava diante de meus olhos, e ouvi uma voz quieta, [que dizia]:
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 Seria o ser humano mais justo que Deus? Seria o homem mais puro que seu Criador?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Visto que ele não confia em seus servos, e considera seus anjos como loucos,
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 Quanto mais naqueles que habitam em casas de lodo, cujo fundamento está no pó, e são esmagáveis como a traça!
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 Desde a manhã até a tarde são despedaçados, e perecem sempre, sem que ninguém perceba.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 Por acaso sua excelência não se perde com eles mesmos? Eles morrem sem sabedoria.
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
