2 Samuel 22
1 E falou Davi ao SENHOR as palavras deste cântico, o dia que o SENHOR o livrou da mão de todos os seus inimigos e da mão de Saul.
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 E disse: O SENHOR é minha rocha, e minha fortaleza, e meu libertador;
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 Deus de minha rocha, nele confiarei: Meu escudo, e o poder de minha salvação, minha fortaleza, e meu refúgio; Meu salvador, que me livrarás de violência.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 Invocarei ao SENHOR, digno de ser louvado. E serei salvo de meus inimigos.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 Quando me cercaram ondas de morte, E ribeiros de iniquidade me assombraram,
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 Tive angústia, invoquei ao SENHOR, E clamei a meu Deus: E ele ouviu minha voz desde seu templo; Chegou meu clamor a seus ouvidos.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 A terra se moveu, e tremeu; Os fundamentos dos céus foram movidos, E se estremeceram, porque ele se irou.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Subiu fumaça de suas narinas, E de sua boca fogo consumidor, Pelo qual se acenderam carvões.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 E abaixo os céus, e desceu: Uma escuridão debaixo de seus pés.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 Subiu sobre o querubim, e voou: Apareceu-se sobre as asas do vento.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 Armou tendas de escuridão ao redor de si; nuvens negras e espessas, carregadas de águas.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 Do resplendor de sua presença Se acenderam brasas ardentes.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 O SENHOR trovejou desde os céus, E o Altíssimo deu sua voz;
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 Lançou flechas, e desbaratou-os; Relampejou, e consumiu-os.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Então apareceram as profundezas do mar, E os fundamentos do mundo foram descobertos, À repreensão do SENHOR, Ao sopro do vento de seu nariz.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 Estendeu sua mão do alto, e arrebatou-me, E tirou-me de copiosas águas.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 Livrou-me de fortes inimigos, De aqueles que me aborreciam, os quais eram mais fortes que eu.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 Atacaram-me no dia de minha calamidade; Mas o SENHOR foi meu apoio.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 Tirou-me para um lugar amplo; Livrou-me, porque se agradou de mim.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Remunerou-me o SENHOR conforme minha justiça: E conforme a limpeza de minhas mãos ele me pagou.
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Porque eu guardei os caminhos do SENHOR; E não me apartei impiamente de meu Deus.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 Porque diante de mim tenho todas suas ordenanças; E atento a seus estatutos, não me retirarei deles.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 E fui íntegro para com ele, E guardei-me de minha iniquidade.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Remunerou-me, portanto, o SENHOR conforme minha justiça, E conforme minha limpeza diante de seus olhos.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 Com o bom és benigno, E com o íntegro te mostras íntegro;
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 Limpo és para com o limpo, Mas com o perverso és rígido.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 E tu salvas ao povo humilde; Mas teus olhos sobre os altivos, para abatê-los.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 Porque tu és minha lâmpada, ó SENHOR; o SENHOR dá luz às minhas trevas.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 Pois contigo avançarei contra uma tropa, e com o meu Deus saltarei uma muralha.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 O caminho de Deus [é] perfeito; a palavra do SENHOR [é] purificada, é escudo é de todos os que nele confiam.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Porque que Deus há a não ser o SENHOR? Ou quem é forte a não ser nosso Deus?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 Deus é o que com virtude me corrobora, e o que tira os obstáculos do meu caminho;
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 O que faz meus pés como de cervas, E o que me assenta em minhas alturas;
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 O que ensina minhas mãos para a luta, e proporciona que com meus braços quebre o arco de bronze.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Tu me deste também o escudo de tua salvação, E tua benignidade me acrescentou.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Tu alargaste meus desfiladeiros debaixo de mim, Para que não titubeassem meus joelhos.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 Perseguirei a meus inimigos, e os quebrantarei; E não me voltarei até que os acabe.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 Os consumirei, e os ferirei, e não se levantarão; E cairão debaixo de meus pés.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Cingiste-me de força para a batalha, E fizeste prostrar debaixo de mim os que contra mim se levantaram.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 Tu me deste o pescoço de meus inimigos, De meus aborrecedores, que eu os destruísse.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 Olharam, e não houve quem os livrasse; Ao SENHOR, mas não lhes respondeu.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Eu os esmiuçarei como pó da terra; Eu os pisarei como à lama das ruas, e os dissiparei.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Tu me livraste das brigas dos povos; Tu me guardaste para eu que fosse cabeça de nações: Povos que eu não conhecia me serviram.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 Os estrangeiros se sujeitaram a mim; ao ouvirem, me obedeciam.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 Os estrangeiros desfaleciam, E tremiam em seus esconderijos.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 Viva o SENHOR, e seja bendita minha rocha; Seja exaltado o Deus, a rocha de meu salvamento:
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 O Deus que me vingou, E sujeita os povos debaixo de mim:
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 E que me tira dentre meus inimigos: Tu me tiraste em alto dentre os que se levantaram contra mim: Livraste-me do homem de iniquidades.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Portanto eu te confessarei entre as nações, ó SENHOR, E cantarei a teu nome.
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Ele que engrandece as saúdes de seu rei, E faz misericórdia a seu ungido, A Davi, e à sua semente, para sempre.
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
