Jó 3
1 Depois d'isto abriu Job a sua bocca, e amaldiçoou o seu dia.
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 E Job respondeu, e disse:
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 Pereça o dia em que nasci, e a noite em que se disse: Foi concebido um homem!
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Converta-se aquelle dia em trevas; e Deus de cima não tenha cuidado d'elle, nem resplandeça sobre elle a luz.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Contaminem-n'o as trevas e a sombra de morte; habitem sobre elle nuvens: a escuridão do dia o espante!
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 A escuridão tome aquella noite, e não se goze entre os dias do anno, e não entre no numero dos mezes!
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Ah que solitaria seja aquella noite, e suave musica não entre n'ella!
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Amaldiçoem-n'a aquelles que amaldiçoam o dia, que estão promptos para levantar o seu pranto.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Escureçam-se as estrellas do seu crepusculo; que espere a luz, e não venha: e não veja as pestanas dos olhos da alva!
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Porque não fechou as portas do ventre; nem escondeu dos meus olhos a canceira?
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Porque não morri eu desde a madre? e em saindo do ventre, não expirei?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Porque me receberam os joelhos? e porque os peitos, para que mamasse?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 Porque já agora jazera e repousara; dormiria, e então haveria repouso para mim.
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 Com os reis e conselheiros da terra, que se edificavam casas nos logares assolados,
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 Ou com os principes que tinham oiro, que enchiam as suas casas de prata,
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Ou como aborto occulto, não existiria: como as creanças que não viram a luz.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 Ali os maus cessam de perturbar: e ali repousam os cançados.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 Ali os presos juntamente repousam, e não ouvem a voz do exactor:
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 Ali está o pequeno e o grande, e o servo fica livre de seu senhor.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Porque se dá luz ao miseravel, e vida aos amargosos d'animo?
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 Que esperam a morte, e não se acha: e cavam em busca d'ella mais do que de thesouros occultos:
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 Que d'alegria saltam, e exultam, achando a sepultura:
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 Ao homem, cujo caminho é occulto, e a quem Deus o encobriu?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 Porque antes do meu pão vem o meu suspiro: e os meus gemidos se derramam como agua.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 Porque o temor que temo me veiu: e o que receiava me aconteceu.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 Nunca estive descançado, nem soceguei, nem repousei, mas veiu sobre mim a perturbação.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
