Psalmów 102

1 Modlitwa strapionego, gdy uciśniony wylewa przed PANEM swoją skargę. PANIE, wysłuchaj mojej modlitwy i niech przyjdzie do ciebie moje wołanie.

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

2 Nie ukrywaj przede mną swego oblicza, w dniu mego ucisku nakłoń ku mnie swego ucha; w dniu, w którym cię wzywam, szybko mnie wysłuchaj.

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

3 Moje dni bowiem nikną jak dym, a moje kości są rozpalone jak ognisko.

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

4 Moje serce jest porażone i usycha jak trawa, [tak] że zapomniałem jeść chleb.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

5 Od głosu mego wołania moje kości przylgnęły mi do ciała.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

6 Jestem podobny do pelikana na pustyni, jestem jak sowa na pustkowiu.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

7 Czuwam i jestem jak samotny wróbel na dachu.

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

8 Przez cały dzień znieważają mnie moi wrogowie i przeklinają mnie ci, którzy szaleją przeciwko mnie.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

9 Jadam bowiem popiół jak chleb, a mój napój mieszam ze łzami;

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

10 Z powodu twego gniewu i zapalczywości, bo podniosłeś mnie i strąciłeś.

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

11 Moje dni są jak chylący się cień, a ja usycham jak trawa.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

12 Ale ty, PANIE, trwasz na wieki, a twoja pamięć z pokolenia na pokolenie.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

13 Powstaniesz i zmiłujesz się nad Syjonem, bo czas, byś się nad nim zlitował, gdyż nadszedł czas wyznaczony.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

14 Twoi słudzy bowiem miłują jego kamienie i litują się nad jego prochem;

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

15 A poganie będą się bać imienia PANA i wszyscy królowie ziemi – twojej chwały;

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

16 Gdy PAN odbuduje Syjon i ukaże się w swojej chwale;

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

17 Przychyli się do modlitwy opuszczonych i nie pogardzi ich modlitwą.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

18 Zapiszą to dla przyszłego pokolenia, a lud, który ma być stworzony, będzie chwalić PANA.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

19 Spojrzał bowiem z wysokości swojej świątyni; PAN popatrzył z nieba na ziemię;

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

20 Aby wysłuchać jęku więźniów i uwolnić skazanych na śmierć;

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

21 Aby głosili na Syjonie imię PANA i jego chwałę w Jeruzalem;

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

22 Gdy się zgromadzą razem narody i królestwa, aby służyć PANU.

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

23 Osłabił w drodze moją siłę, skrócił moje dni.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

24 Powiedziałem: Mój Boże, nie zabieraj mnie w połowie moich dni; twoje lata bowiem [trwają] z pokolenia na pokolenie.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

25 Ty dawno założyłeś [fundamenty] ziemi i niebiosa są dziełem twoich rąk.

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

26 One przeminą, ale ty pozostajesz; wszystkie jak szata się zestarzeją, zmienisz je jak płaszcz i będą odmienione.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

27 Ale ty [zawsze jesteś] ten sam, a twoje lata nigdy się nie skończą.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

28 Synowie twoich sług będą trwać [u ciebie], a ich potomstwo zostanie przed tobą utwierdzone.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.