Hioba 32

1 A [gdy] ci trzej mężczyźni przestali odpowiadać Hiobowi, ponieważ był sprawiedliwy we własnych oczach;

Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

2 Wtedy zapłonął gniewem Elihu, syn Barakeela, Buzyta, z rodu Ram; rozgniewał się na Hioba, gdyż usprawiedliwiał siebie bardziej niż Boga.

Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

3 Rozpalił się także jego gniew na jego trzech przyjaciół, bo nie znaleźli żadnej odpowiedzi, a jednak potępiali Hioba.

Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

4 Elihu czekał, aż Hiob skończy odpowiedź, gdyż oni byli od niego starsi.

Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

5 Gdy Elihu zauważył, że w ustach trzech mężczyzn nie ma żadnej odpowiedzi, zapłonął gniewem.

Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

6 I Elihu, syn Barakeela, Buzyta, odpowiedział: Ja jestem młody, a wy jesteście starzy, dlatego bałem się i nie śmiałem wyjawić wam swego zdania.

Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

7 Myślałem: Niech przemówią dni, a mnogość lat [niech] uczy mądrości.

Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

8 Ale to duch jest w człowieku i tchnienie Wszechmogącego daje rozum.

Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

9 Wielcy nie [zawsze są] mądrzy, a starcy nie [zawsze] rozumieją sąd.

Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

10 Dlatego mówię: Posłuchajcie mnie, ja też wypowiem swoje zdanie.

Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

11 Oto czekałem na wasze słowa, przysłuchiwałem się waszym dowodom, gdy przygotowywaliście mowę.

Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

12 I przypatrywałem się wam, a oto żaden z was nie przekonał Hioba i nikt nie odpowiedział na jego słowa;

Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

13 I nie możecie powiedzieć: Znaleźliśmy mądrość. [Sam] Bóg go strąca, nie człowiek.

Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

14 Nie do mnie skierował swoje słowa, a ja nie odpowiem mu waszymi słowami.

Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

15 Zaniepokoili się i już nie odpowiadali; przestali mówić.

He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

16 Czekałem, lecz nie mówili, ale stanęli i już nic nie powiedzieli.

Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

17 Odpowiem ze swojej strony, wypowiem też swoje zdanie.

Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

18 Jestem bowiem pełny słów, mój duch przymusza mnie.

Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

19 Oto moje wnętrze jest jak wino, które nie ma ujścia; jak nowe bukłaki [zagrożone] pęknięciem.

Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

20 Będę więc mówić, aby ulżyć sobie; otworzę swoje wargi i odpowiem.

Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

21 Nie będę miał względu na nikogo i nikomu nie będę schlebiał.

En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

22 Nie umiem bowiem schlebiać, gdyż mój Stwórca wnet by mnie porwał.

Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.