Lamentacje 5

1 Wspomnij, Panie! na to, co się nam przydało; wejrzyj a obacz pohańbienie nasze.

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

2 Dziedzictwo nasze obrócone jest do obcych, a domy nasze do cudzoziemców.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

3 Sierotamiśmy a bez ojca; matki nasze są jako wdowy.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

4 Wody nasze za pieniądze pijemy, drwa nasze za pieniądze kupujemy.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

5 Na szyi swej prześladowanie cierpiemy, pracujemy, a nie dadzą nam odpocząć.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

6 Egipczykom podajemy rękę i Assyryjczykom, żebyśmy się nasycili chleba.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

7 Ojcowie nasi zgrzeszyli, niemasz ich, a my nieprawość ich ponosimy.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

8 Niewolnicy panują nad nami, niemasz, ktoby nas wybawił z ręki ich.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

9 Z odwagą duszy naszej szukamy chleba swego dla strachu miecza i na puszczy.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

10 Skóra nasza jako piec zczerniała od srogości głodu.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

11 Niewiasty w Syonie pogwałcono; i panny w miastach Judzkich.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

12 Książęta ręką ich powieszeni są, a osoby starszych nie mają w uczciwości.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

13 Młodzięców do żarn biorą, a młodzieniaszkowie po drwami padają.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

14 Starcy w bramach więcej nie siadają, a młodzieńcy przestali pieśni swoje.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

15 Ustało wesele serca naszego, pląsanie nasze w kwilenie się obróciło.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

16 Spadła korona z głowy naszej; biada nam, żeśmy zgrzeszyli!

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

17 Dlategoż mdłe jest serce nasze, dlatego zaćmione są oczy nasze;

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

18 Dla góry Syońskiej, że jest spustoszona, liszki chodzą po niej.

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

19 Ty, Panie! trwasz na wieki, a stolica twoja od narodu do narodu.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

20 Przeczże nas na wieki zapominasz, a opuszczasz nas przez tak długi czas?

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

21 Nawróć nas do siebie, o Panie! a nawróceni będziemy; odnów dni nasze, jako z dawna były.

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

22 Bo izali nas cale odrzucisz, a gniewać się będziesz na nas tak bardzo?

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?