Hioba 41

1 Wyciągnieszże wędą wieloryba? albo sznurem utopionym w języku jego?

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

2 Izali zawleczesz kolce przez nozdrza jego? albo hakiem przekoleszli czeluść jego?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

3 Izalić się będzie wiele modlił, albo z tobą łagodnie mówić będzie?

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

4 Izali uczyni przymierze z tobą, a przyjmiesz go za sługę wiecznego?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

5 Izali z nim będziesz igrał jako z ptaszkiem, a uwiążesz go dziatkom twoim?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

6 Sprawiże sobie nad nim towarzystwo ucztę, a podzielą go między kupców?

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

7 Izali zawadzisz hakami za skórę jego, a widelcami rybackiemi za głowę jego?

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

8 Połóż tylko nań rękę twą, ślubujęć, że nie wspomnisz więcej na bitwę.

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

9 Oto nadzieja ułowienia jego omylna jest; izali i wejrzawszy nań człowiek nie upada?

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

10 Niemasz tak śmiałego, coby go obudził; owszem któż się stawi przed twarzą moją?

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

11 Któż mi co dał, abym mu oddał? cokolwiek jest pod wszystkiem niebem, moje jest.

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

12 Nie zamilczę członków jego, ani silnej mocy jego, a grzecznego kształtu jego.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

13 Któż odkryje wierzch odzienia jego? z dwoistemi wędzidłami swemi któż przystąpi do niego?

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

14 Wrota gęby jego któż otworzy? bo strach około zębów jego.

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

15 Łuski jego mocne jako tarcze, bardzo ściśle spojone.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

16 Jedna z drugą tak spojona, że wiatr nie wchodzi między nie.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

17 Jedna do drugiej przylgnęła, ujęły się, a nie dzielą się.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

18 Kichanie jego czyni blask, a oczy jego są jako powieki zorzy.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

19 Z ust jego lampy wychodzą, a iskry ogniste wyrywają się.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

20 Z nozdrzy jego wychodzi dym, jako z garnca wrzącego, albo kotła.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

21 Dech jego węgle rozpala, a płomień z ust jego wychodzi.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

22 W szyi jego przemieszkuje moc, a boleść przed nim ucieka.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

23 Sztuki ciała jego spoiły się, całowite są w nim, że się nie porusza.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

24 Serce jego twarde jako kamień, tak twarde, jako sztuka spodniego kamienia młyńskiego.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

25 Gdy się podnosi, drżą mocarze, a od strachu oczyszczają się.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

26 Miecz, który go sięga, nie ostoi się, ani drzewce, ani strzała, ani pancerz.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

27 Żelazo poczyta sobie za plewę, a miedź za drzewo zbótwiałe.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

28 Nie upłoszy go strzała, a jako źdźbło są u niego kamienie z procy.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

29 Strzelbę sobie poczyta jako słomę, a pośmiewa się z szermowania włócznią.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

30 Pod nim są ostre skorupy; ściele sobie na rzeczach ostrych jako na błocie.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

31 Czyni, że wre głębokość jako garniec, a że się mąci morze jako w moździerzu.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

32 Za sobą jasną ścieszkę czyni, tak, że się zdaje, iż przepaść ma siwiznę.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

33 Niemasz na ziemi równego mu, który tak stworzony jest, że się niczego nie boi.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

34 Wszelką rzecz wysoką lekce waży; on jest królem nad wszystkiemi srogiemi zwierzętami.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.