< مزامیر 103 >

مزمور داود ای جان من خداوند را متبارک بخوان! و هرچه در درون من است نام قدوس او را متبارک خواند. ۱ 1
Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
‌ای جان من خداوند را متبارک بخوان! و جمیع احسان های اورا فراموش مکن! ۲ 2
Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
که تمام گناهانت را می‌آمرزدو همه مرض های تو را شفا می‌بخشد. ۳ 3
hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
که حیات تو را از هاویه فدیه می‌دهد و تاج رحمت و رافت را بر سر تو می‌نهد. ۴ 4
joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
که جان تو را به چیزهای نیکو سیر می‌کند تا جوانی تو مثل عقاب تازه شود. ۵ 5
joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
خداوند عدالت را به‌جا می‌آورد و انصاف رابرای جمیع مظلومان. ۶ 6
Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.
طریق های خویش را به موسی تعلیم داد و عمل های خود را به بنی‌اسرائیل. ۷ 7
Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.
خداوند رحمان و کریم است دیرغضب و بسیار رحیم. ۸ 8
Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
تا به ابد محاکمه نخواهدنمود و خشم را همیشه نگاه نخواهد داشت. ۹ 9
Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
باما موافق گناهان ما عمل ننموده، و به ما به حسب خطایای ما جزا نداده است. ۱۰ 10
Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
زیرا آنقدر که آسمان از زمین بلندتر است، به همان قدر رحمت او بر ترسندگانش عظیم است. ۱۱ 11
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
به اندازه‌ای که مشرق از مغرب دور است، به همان اندازه گناهان ما را از ما دور کرده است. ۱۲ 12
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
چنانکه پدر برفرزندان خود رئوف است همچنان خداوند برترسندگان خود رافت می‌نماید. ۱۳ 13
Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
زیرا جبلت مارا می‌داند و یاد می‌دارد که ما خاک هستیم. ۱۴ 14
Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
واما انسان، ایام او مثل گیاه است، مثل گل صحراهمچنان می‌شکفد. ۱۵ 15
Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
زیرا که باد بر آن می‌وزد ونابود می‌گردد و مکانش دیگر آن را نمی شناسد. ۱۶ 16
Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
لیکن رحمت خداوند بر ترسندگانش ازازل تا ابدالاباد است و عدالت او بر فرزندان فرزندان. ۱۷ 17
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
بر آنانی که عهد او را حفظ می‌کنند وفرایض او را یاد می‌دارند تا آنها را به‌جا آورند. ۱۸ 18
niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.
خداوند تخت خود را بر آسمانها استوارنموده، و سلطنت او بر همه مسلط است. ۱۹ 19
Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.
خداوند را متبارک خوانید، ای فرشتگان او که در قوت زورآورید و کلام او را به‌جا می‌آورید وآواز کلام او را گوش می‌گیرید! ۲۰ 20
Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte, kun kuulette hänen sanansa äänen.
‌ای جمیع لشکرهای او خداوند را متبارک خوانید! و‌ای خادمان او که اراده او را بجا می‌آورید! ۲۱ 21
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
‌ای همه کارهای خداوند او را متبارک خوانید! در همه مکان های سلطنت او. ای جان من خداوند رامتبارک بخوان! ۲۲ 22
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.

< مزامیر 103 >