Salmenes 94

1 Du hevnens Gud, Herre, du hevnens Gud, åpenbar dig i herlighet!

Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.

2 Reis dig, du jordens dommer, la gjengjeldelse komme over de overmodige!

Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.

3 Hvor lenge skal de ugudelige, Herre, hvor lenge skal de ugudelige fryde sig?

Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?

4 De utgyder en strøm av ord, de fører frekk tale; alle de som gjør urett, taler store ord.

Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.

5 Ditt folk, Herre, knuser de, og din arv plager de.

Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.

6 Enken og den fremmede slår de ihjel, og farløse myrder de.

He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.

7 Og de sier: Herren ser ikke, og Jakobs Gud gir ikke akt.

Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".

8 Gi dog akt, I ufornuftige blandt folket, og I dårer, når vil I bli kloke?

Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?

9 Mon han som planter øret, ikke skulde høre? Mon han som skaper øiet, ikke skulde se?

Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?

10 Mon han som refser hedningene, ikke skulde straffe, han som gir menneskene forstand?

Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?

11 Herren kjenner menneskenes tanker, han vet at de er tomhet.

Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.

12 Salig er den mann som du, Herre, refser og gir lærdom av din lov

Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,

13 for å gi ham ro for onde dager, inntil det blir gravd en grav for den ugudelige.

antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!

14 For Herren skal ikke forkaste sitt folk og ikke forlate sin arv;

Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,

15 for dommen skal vende tilbake til rettferdighet, og alle de opriktige av hjertet skal gi den medhold.

vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.

16 Hvem reiser sig for mig imot de onde? Hvem stiller sig frem for mig imot dem som gjør urett?

Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?

17 Dersom ikke Herren var min hjelp, vilde min sjel snart bo i dødsrikets stillhet.

Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.

18 Når jeg sier: Min fot vakler, da holder din miskunnhet mig oppe, Herre!

Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.

19 Når mine urolige tanker i mitt hjerte blir mange, da husvaler din trøst min sjel.

Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.

20 Har vel fordervelsens domstol noget samfund med dig, der hvor de skaper urett under skinn av rett?

Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,

21 De slår sig skarevis sammen imot den rettferdiges sjel, og uskyldig blod dømmer de skyldig.

ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?

22 Da blir Herren mig en borg, og min Gud min tilflukts klippe.

Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.

23 Og han lar deres urett komme tilbake over dem, og for deres ondskaps skyld skal han utrydde dem; ja, Herren vår Gud skal utrydde dem.

Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.