Salmenes 90

1 En bønn av Moses, den Guds mann. Herre! Du har vært oss en bolig fra slekt til slekt.

Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.

2 Før fjellene blev til, og du skapte jorden og jorderike, ja fra evighet til evighet er du, Gud.

Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

3 Du byder mennesket vende tilbake til støv og sier: Vend tilbake, I menneskebarn!

Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset".

4 For tusen år er i dine øine som den dag igår når den farer bort, som en vakt om natten.

Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.

5 Du skyller dem bort, de blir som en søvn. Om morgenen er de som det groende gress;

Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:

6 om morgenen blomstrer det og gror, om aftenen visner det og blir tørt.

aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.

7 For vi har gått til grunne ved din vrede, og ved din harme er vi faret bort med forferdelse.

Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.

8 Du har satt våre misgjerninger for dine øine, vår skjulte synd for ditt åsyns lys.

Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.

9 For alle våre dager er bortflyktet i din vrede; vi har levd våre år til ende som et sukk.

Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.

10 Vårt livs tid, den er sytti år og, når der er megen styrke, åtti år, og dets herlighet er møie og tomhet; for hastig blev vi drevet fremad, og vi fløi avsted.

Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.

11 Hvem kjenner din vredes styrke og din harme, således som frykten for dig krever?

Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?

12 Lær oss å telle våre dager, at vi kan få visdom i hjertet!

Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

13 Vend om, Herre! Hvor lenge? Ha medynk med dine tjenere!

Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.

14 Mett oss, når morgenen kommer, med din miskunnhet, så vil vi juble og være glade alle våre dager!

Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.

15 Gled oss så mange dager som du har plaget oss, så mange år som vi har sett ulykke!

Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.

16 La din gjerning åpenbares for dine tjenere og din herlighet over deres barn!

Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.

17 Og Herrens, vår Guds liflighet være over oss, og våre henders gjerning fremme du for oss, ja, våre henders gjerning, den fremme du!

Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.