Salmenes 69

1 Til sangmesteren; efter "Liljer"; av David. Frels mig, Gud, for vannene er kommet inntil sjelen.

Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.

2 Jeg er sunket ned i bunnløst dynd, hvor der intet fotfeste er; jeg er kommet i dype vann, og strømmen slår over mig.

Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.

3 Jeg har ropt mig trett, min strupe brenner; mine øine er borttæret idet jeg venter på min Gud.

Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.

4 Flere enn hårene på mitt hode er de som hater mig uten årsak; tallrike er de som vil forderve mig, mine fiender uten grunn; det jeg ikke har røvet, skal jeg nu gi tilbake.

Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.

5 Gud, du kjenner min dårskap, og all min syndeskyld er ikke skjult for dig.

Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.

6 La dem ikke bli til skamme ved mig, de som bier efter dig, Herre, Herre, hærskarenes Gud! La dem ikke bli til spott ved mig, de som søker dig, Israels Gud!

Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

7 For for din skyld bærer jeg vanære, dekker skam mitt åsyn.

Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.

8 Jeg er blitt fremmed for mine brødre og en utlending for min mors barn.

Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.

9 For nidkjærhet for ditt hus har fortært mig, og deres hån som håner dig, er falt på mig.

Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.

10 Og min sjel gråt mens jeg fastet, og det blev mig til spott.

Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

11 Og jeg gjorde sekk til mitt klædebon, og jeg blev dem til et ordsprog.

Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

12 De som sitter i porten, snakker om mig, og de som drikker sterk drikk, synger om mig.

Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.

13 Men jeg kommer med min bønn til dig, Herre, i nådens tid, Gud, for din megen miskunnhet; svar mig med din frelsende trofasthet!

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.

14 Redd mig ut av dyndet og la mig ikke synke! La mig bli reddet fra dem som hater mig, og fra de dype vann!

Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.

15 La ikke vannstrømmen slå over mig og ikke dypet sluke mig, og la ikke brønnen lukke sitt gap over mig!

Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.

16 Svar mig, Herre, for din miskunnhet er god; vend dig til mig efter din store barmhjertighet!

Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.

17 Og skjul ikke ditt åsyn for din tjener, for jeg er i nød; skynd dig å svare mig!

Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.

18 Kom nær til min sjel, forløs den, frels mig for mine fienders skyld!

Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.

19 Du kjenner min spott og min skam og min vanære; alle mine motstandere er for ditt åsyn.

Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.

20 Spott har brutt mitt hjerte, så jeg er syk, og jeg ventet på medynk, men der var ingen, på trøstere, men jeg fant ikke nogen.

Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

21 De gav mig galle å ete, og for min tørst gav de mig eddik å drikke.

Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.

22 La deres bord bli til en strikke for deres åsyn og til en snare for dem når de er trygge!

Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.

23 La deres øine formørkes, så de ikke ser, og la deres lender alltid vakle!

Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

24 Utøs din harme over dem, og la din brennende vrede nå dem!

Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.

25 Deres bolig bli øde, ei være der nogen som bor i deres telt!

Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.

26 For den du har slått, forfølger de, og de forteller om deres smerte som du har stunget.

Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

27 La dem legge skyld til sin skyld, og la dem ikke komme til din rettferdighet!

Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.

28 La dem bli utslettet av de levendes bok, og la dem ikke bli innskrevet med de rettferdige!

Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.

29 Men jeg er elendig og full av pine; la din frelse, Gud, føre mig i sikkerhet!

Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,

30 Jeg vil love Guds navn med sang og ophøie ham med lovprisning,

niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.

31 og det skal behage Herren bedre enn en ung okse med horn og klover.

Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.

32 Når saktmodige ser det, skal de glede sig; I som søker Gud, eders hjerte leve!

Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

33 For Herren hører på de fattige, og sine fanger forakter han ikke.

Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.

34 Himmel og jord skal love ham, havet og alt det som rører sig i det.

Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

35 For Gud skal frelse Sion og bygge byene i Juda, og de skal bo der og eie dem,

Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.

36 og hans tjeneres avkom skal arve dem, og de som elsker hans navn, skal bo i dem.

Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.