Salmenes 60

1 Til sangmesteren; efter Sjusjan edut; en gyllen sang av David til å læres, da han stred mot syrerne fra Mesopotamia og mot syrerne fra Soba, og Joab kom tilbake og slo edomittene i Saltdalen, tolv tusen. Gud! du har forkastet oss, du har sønderslått oss, du var vred; vederkveg oss nu igjen!

Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Todistuksen lilja"; Daavidin laulu, opetettavaksi, kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä. Jumala, sinä hylkäsit meidät, sinä hajotit meidät ja olit vihastunut. Auta meidät ennallemme.

2 Du har rystet jorden, du har fått den til å revne; læg dens skade, for den vakler!

Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan, korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.

3 Du har latt ditt folk se hårde ting, du har gitt oss vin å drikke så vi tumlet.

Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä; olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.

4 Men du har gitt dem som frykter dig, et hærmerke til opreisning, for sannhets skyld. (Sela)

Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. (Sela)

5 Forat de du elsker, må bli frelst, så hjelp nu med din høire hånd og bønnhør oss!

Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.

6 Gud har talt i sin hellighet. Jeg vil fryde mig; jeg vil utskifte Sikem og opmåle Sukkots dal.

Jumala on puhunut pyhäkössänsä! Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin ja mittaan Sukkotin laakson.

7 Mig hører Gilead til, og mig hører Manasse til, og Efra'im er vern for mitt hode, Juda er min herskerstav.

Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on minun pääni suojus, Juuda minun valtikkani.

8 Moab er mitt vaskefat, på Edom kaster jeg min sko; bryt ut i jubel over mig, Filisterland!

Mooab on minun pesuastiani, Edomiin minä viskaan kenkäni; Filistea, nosta minulle riemuhuuto.

9 Hvem vil føre mig til den faste by? Hvem leder mig inn til Edom?

Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin? Kuka saattaa minut Edomiin?

10 Mon ikke du, Gud, som forkastet oss og ikke drog ut med våre hærer, Gud?

Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä? Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!

11 Gi oss hjelp mot fienden, for menneskehjelp er tomhet!

Anna meille apu ahdistajaa vastaan, sillä turha on ihmisten apu.

12 Ved Gud skal vi gjøre storverk, og han skal nedtrede våre fiender.

Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja; hän tallaa meidän vihollisemme maahan.