Salmenes 37

1 Av David. La ikke din vrede optendes over de onde, bli ikke harm over dem som gjør urett!

Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

2 For som gresset blir de hastig avskåret, og som grønne urter visner de bort.

Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.

3 Sett din lit til Herren og gjør godt, bo i landet og legg vinn på trofasthet!

Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;

4 Og gled dig i Herren! Så skal han gi dig hvad ditt hjerte attrår.

silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.

5 Sett din vei i Herrens hånd og stol på ham! Han skal gjøre det;

Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

6 han skal la din rettferdighet gå frem som lyset og din rett som middagens lys.

Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.

7 Vær stille for Herren og vent på ham! La ikke din vrede optendes over den som har lykke på sin vei, over den mann som uttenker onde råd.

Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.

8 Lat av fra vrede og la harme fare, la ikke din vrede optendes! Det fører bare til det som ondt er.

Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.

9 For de onde skal utryddes, men de som bier efter Herren, skal arve landet.

Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

10 Og om en liten stund, så er den ugudelige ikke mere, og akter du på hans sted, så er han borte.

Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.

11 Men de saktmodige skal arve landet og glede sig ved megen fred.

Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

12 Den ugudelige optenker ondt imot den rettferdige og skjærer tenner imot ham.

Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;

13 Herren ler av ham; for han ser at hans dag kommer.

mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

14 De ugudelige drar sverdet og spenner sin bue for å felle den elendige og fattige og slå dem ihjel som vandrer opriktig.

Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.

15 Deres sverd skal komme i deres eget hjerte, og deres buer skal sønderbrytes.

Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.

16 Bedre er det lille som den rettferdige har, enn mange ugudeliges rikdom.

Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.

17 For de ugudeliges armer skal sønderbrytes, men Herren støtter de rettferdige.

Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.

18 Herren kjenner de ulasteliges dager, og deres arv skal bli til evig tid.

Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.

19 De skal ikke bli til skamme i den onde tid, og i hungerens dager skal de mettes.

Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.

20 For de ugudelige skal gå til grunne og Herrens fiender som engenes blomsterskrud; de skal forsvinne, som røk skal de forsvinne.

Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.

21 Den ugudelige låner og betaler ikke, men den rettferdige forbarmer sig og gir.

Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.

22 For de han velsigner, skal arve landet, men de han forbanner, skal utryddes.

Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.

23 Herren gjør en manns gang fast, og han har velbehag i hans vei.

Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.

24 Når han snubler, faller han ikke til jorden; for Herren støtter hans hånd.

Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.

25 Jeg har vært ung og er blitt gammel, men ikke har jeg sett den rettferdige forlatt eller hans avkom søke efter brød.

Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

26 Den hele dag forbarmer han sig og låner ut, og hans avkom blir velsignet.

Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.

27 Vik fra ondt og gjør godt! Så skal du bli boende til evig tid.

Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.

28 For Herren elsker rett og forlater ikke sine fromme; til evig tid blir de bevart. Men de ugudeliges avkom utryddes.

Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.

29 De rettferdige skal arve landet og bo i det evindelig.

Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.

30 Den rettferdiges munn taler visdom, og hans tunge sier hvad rett er.

Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.

31 Hans Guds lov er i hans hjerte, hans trin vakler ikke.

Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

32 Den ugudelige lurer på den rettferdige og søker å drepe ham;

Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.

33 Herren overlater ham ikke i hans hånd, og fordømmer ham ikke når han blir dømt.

Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.

34 Bi på Herren og ta vare på hans vei! Så skal han ophøie dig til å arve landet; du skal se på at de ugudelige utryddes.

Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.

35 Jeg så en ugudelig som var veldig og utbredte sig som et grønt tre som ikke er flyttet;

Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.

36 men han forsvant, og se, han var ikke mere, og jeg søkte efter ham, men han fantes ikke.

Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.

37 Akt på den ulastelige og se på den opriktige! for fredens mann har en fremtid;

Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,

38 men overtrederne skal tilintetgjøres alle sammen, de ugudeliges fremtid skal avskjæres.

mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.

39 Og de rettferdiges frelse kommer fra Herren, deres sterke vern i nødens tid.

Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.

40 Og Herren hjelper dem og utfrir dem, han utfrir dem fra de ugudelige og frelser dem, fordi de har tatt sin tilflukt til ham.

Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.