Salmenes 107
1 Pris Herren, for han er god, hans miskunnhet varer evindelig.
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Så sie Herrens gjenløste, de som han har gjenløst av nødens hånd,
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 og som han har samlet fra landene, fra øst og fra vest, fra nord og fra havet.
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 De fór vill i ørkenen, i et uveisomt øde, de fant ikke en by å bo i.
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 De var hungrige og tørste, deres sjel vansmektet i dem.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 Da ropte de til Herren i sin nød; av deres trengsler utfridde han dem,
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 og han førte dem på rett vei, så de gikk til en by de kunde bo i.
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn;
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 for han mettet den vansmektende sjel og fylte den hungrige sjel med godt.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 De satt i mørke og i dødsskygge, bundet i elendighet og jern,
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 fordi de hadde vært gjenstridige mot Guds ord og foraktet den Høiestes råd.
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 Derfor bøide han deres hjerter ved lidelse; de snublet, og det var ikke nogen hjelper.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 Da ropte de til Herren i sin nød; av deres trengsler frelste han dem.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 Han førte dem ut av mørke og dødsskygge og rev sønder deres bånd.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn;
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 for han brøt sønder porter av kobber og hugg sønder bommer av jern.
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 De var dårer og blev plaget for sin syndige vei og for sine misgjerninger;
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 deres sjel vemmedes ved all mat, og de kom nær til dødens porter.
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 Da ropte de til Herren i sin nød; av deres trengsler frelste han dem.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 Han sendte sitt ord og helbredet dem og reddet dem fra deres graver.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn;
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 og ofre takkoffere og fortelle om hans gjerninger med jubel.
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 De som fór ut på havet i skib, som drev handel på store vann,
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 de så Herrens gjerninger og hans underverker på dypet.
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 Han bød og lot det komme en stormvind, og den reiste dets bølger.
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 De fór op imot himmelen, de fór ned i avgrunnene, deres sjel blev motløs i ulykken.
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 De tumlet og vaklet som en drukken mann, og all deres visdom blev til intet.
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 Da ropte de til Herren i sin nød, og av deres trengsler førte han dem ut.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 Han lot stormen bli til stille, og bølgene omkring dem tidde.
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 Og de gledet sig over at de la sig; og han førte dem til den havn de ønsket.
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 og ophøie ham i folkets forsamling og love ham der hvor de gamle sitter.
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 Han gjorde elver til en ørken og vannkilder til et tørstig land,
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 et fruktbart land til et saltland for deres ondskaps skyld som bodde der.
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Han gjorde en ørken til en vannrik sjø og et tørt land til vannkilder.
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 Og han lot de hungrige bo der, og de grunnla en by til å bo i.
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 Og de tilsådde akrer og plantet vingårder, og de vant den frukt de bar.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 Og han velsignet dem, og de blev meget tallrike, og av fe gav han dem ikke lite.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 Så minket de igjen og blev nedbøiet ved trengsel, ulykke og sorg.
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 Han som utøser forakt over fyrster og lar dem fare vill i et uveisomt øde,
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 han ophøiet den fattige av elendighet og gjorde slektene som hjorden.
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 De opriktige ser det og gleder sig, og all ondskap lukker sin munn.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 Den som er vis, han akte på dette og merke på Herrens nådegjerninger!
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
