Salmenes 107
1 Pris Herren, for han er god, hans miskunnhet varer evindelig.
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 Så sie Herrens gjenløste, de som han har gjenløst av nødens hånd,
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 og som han har samlet fra landene, fra øst og fra vest, fra nord og fra havet.
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 De fór vill i ørkenen, i et uveisomt øde, de fant ikke en by å bo i.
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 De var hungrige og tørste, deres sjel vansmektet i dem.
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 Da ropte de til Herren i sin nød; av deres trengsler utfridde han dem,
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 og han førte dem på rett vei, så de gikk til en by de kunde bo i.
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn;
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 for han mettet den vansmektende sjel og fylte den hungrige sjel med godt.
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 De satt i mørke og i dødsskygge, bundet i elendighet og jern,
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 fordi de hadde vært gjenstridige mot Guds ord og foraktet den Høiestes råd.
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 Derfor bøide han deres hjerter ved lidelse; de snublet, og det var ikke nogen hjelper.
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 Da ropte de til Herren i sin nød; av deres trengsler frelste han dem.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 Han førte dem ut av mørke og dødsskygge og rev sønder deres bånd.
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn;
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 for han brøt sønder porter av kobber og hugg sønder bommer av jern.
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 De var dårer og blev plaget for sin syndige vei og for sine misgjerninger;
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 deres sjel vemmedes ved all mat, og de kom nær til dødens porter.
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 Da ropte de til Herren i sin nød; av deres trengsler frelste han dem.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 Han sendte sitt ord og helbredet dem og reddet dem fra deres graver.
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn;
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 og ofre takkoffere og fortelle om hans gjerninger med jubel.
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 De som fór ut på havet i skib, som drev handel på store vann,
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 de så Herrens gjerninger og hans underverker på dypet.
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 Han bød og lot det komme en stormvind, og den reiste dets bølger.
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 De fór op imot himmelen, de fór ned i avgrunnene, deres sjel blev motløs i ulykken.
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 De tumlet og vaklet som en drukken mann, og all deres visdom blev til intet.
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 Da ropte de til Herren i sin nød, og av deres trengsler førte han dem ut.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 Han lot stormen bli til stille, og bølgene omkring dem tidde.
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 Og de gledet sig over at de la sig; og han førte dem til den havn de ønsket.
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 og ophøie ham i folkets forsamling og love ham der hvor de gamle sitter.
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 Han gjorde elver til en ørken og vannkilder til et tørstig land,
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 et fruktbart land til et saltland for deres ondskaps skyld som bodde der.
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 Han gjorde en ørken til en vannrik sjø og et tørt land til vannkilder.
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 Og han lot de hungrige bo der, og de grunnla en by til å bo i.
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 Og de tilsådde akrer og plantet vingårder, og de vant den frukt de bar.
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 Og han velsignet dem, og de blev meget tallrike, og av fe gav han dem ikke lite.
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 Så minket de igjen og blev nedbøiet ved trengsel, ulykke og sorg.
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 Han som utøser forakt over fyrster og lar dem fare vill i et uveisomt øde,
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 han ophøiet den fattige av elendighet og gjorde slektene som hjorden.
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 De opriktige ser det og gleder sig, og all ondskap lukker sin munn.
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Den som er vis, han akte på dette og merke på Herrens nådegjerninger!
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
