Salmenes 102

1 En bønn av en elendig, når han vansmekter og utøser sin sorg for Herrens åsyn. Herre, hør min bønn og la mitt rop komme til dig!

Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

2 Skjul ikke ditt åsyn for mig på den dag jeg er i nød! Bøi ditt øre til mig! På den dag jeg roper, skynd dig å svare mig!

Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

3 For mine dager er faret bort som en røk, og mine ben er forbrent som en brand.

Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

4 Mitt hjerte er stukket som en urt og fortørket; for jeg har glemt å ete mitt brød.

Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

5 For mine lydelige sukks skyld henger mine ben ved mitt kjøtt.

Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

6 Jeg ligner pelikanen i ørkenen, jeg er som uglen på øde steder.

Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

7 Jeg våker og er blitt som en enslig fugl på taket.

Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

8 Hele dagen spotter mine fiender mig; de som raser mot mig, sverger ved mig.

Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

9 For jeg eter aske som brød og blander min drikk med gråt

Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

10 for din vredes og din harmes skyld; for du har løftet mig op og kastet mig bort.

sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

11 Mine dager er som en hellende skygge, og selv visner jeg som en urt.

Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

12 Men du, Herre, du troner til evig tid, og ditt minne varer fra slekt til slekt.

Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

13 Du vil reise dig, du vil forbarme dig over Sion; for det er tiden til å være det nådig, timen er kommet.

Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

14 For dine tjenere elsker dets stener, og de ynkes over dets støv.

Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

15 Og hedningene skal frykte Herrens navn, og alle jordens konger din herlighet.

Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

16 For Herren har bygget Sion, han har åpenbaret sig i sin herlighet.

kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

17 Han har vendt sig til de hjelpeløses bønn, og han har ikke foraktet deres bønn.

kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

18 Dette skal bli opskrevet for den kommende slekt, og det folk som skal skapes, skal love Herren.

Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

19 For han har sett ned fra sin hellige høide, Herren har fra himmelen skuet til jorden

että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

20 for å høre den fangnes sukk, for å løse dødens barn,

kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

21 forat de i Sion skal forkynne Herrens navn og hans pris i Jerusalem,

jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

22 når de samler sig, folkeslagene og rikene, for å tjene Herren.

kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

23 Han har bøiet min kraft på veien, han har forkortet mine dager.

Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

24 Jeg sier: Min Gud, ta mig ikke bort midt i mine dager! Dine år varer fra slekt til slekt.

Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

25 Fordum grunnfestet du jorden, og himlene er dine henders gjerning.

Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

26 De skal forgå, men du blir stående; de skal alle eldes som et klæde, som et klædebon omskifter du dem, og de omskiftes,

Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

27 men du er den samme, og dine år får ingen ende.

Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

28 Dine tjeneres barn skal bo i ro, og deres avkom skal stå fast for ditt åsyn.

Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.