Salomos Ordsprog 17

1 Bedre et stykke tørt brød med ro og fred enn et hus fullt av slakt med trette.

Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.

2 En klok tjener får råde over en dårlig sønn, og iblandt brødrene får han del i arven.

Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.

3 Der er digel for sølv og ovn for gull; men den som prøver hjertene, er Herren.

Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.

4 Den onde akter på ondskaps lebe; løgneren lytter til ødeleggelses tunge.

Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.

5 Den som spotter den fattige, håner hans skaper; den som gleder sig over ulykke, skal ikke bli ustraffet.

Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.

6 De gamles krone er barnebarn, og barns pryd er deres fedre.

Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.

7 Det sømmer sig ikke for dåren å tale store ord, enn mindre for den høibårne å tale løgn.

Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.

8 Gave er en edelsten i dens øine som får den; hvor den kommer, gjør den lykke.

Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.

9 Den som dekker over overtredelse, søker kjærlighet; men den som ripper op en sak, skiller venn fra venn.

Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.

10 Skjenn virker bedre på den forstandige enn hundre slag på dåren.

Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.

11 En ond manns hu står bare til gjenstridighet, og en ubarmhjertig engel sendes imot ham.

Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.

12 Bedre for en mann å møte en bjørn som ungene er tatt fra, enn en dåre i hans dårskap.

Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.

13 Den som gjengjelder godt med ondt, fra hans hus skal ulykken ikke vike.

Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.

14 Å begynne trette er som å åpne for vann; la da tretten fare, før den blir for voldsom!

Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.

15 Den som frikjenner en ugudelig, og den som domfeller en rettferdig, de er begge to en vederstyggelighet for Herren.

Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.

16 Hvad hjelper penger i dårens hånd til å kjøpe visdom, siden han er uten forstand?

Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.

17 En venn elsker alltid, og en bror fødes til hjelp i nød.

Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.

18 Et menneske som ikke har forstand, gir håndslag og går i borgen hos sin næste.

Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.

19 Den som elsker trette, elsker synd; den som gjør sin dør høi, søker sin egen undergang.

Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.

20 Den som er falsk i hjertet, finner intet godt, og den som er vrang i sin tale, faller i ulykke.

Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.

21 Den som har en narr til sønn, får sorg av ham; en dåres far har ingen glede.

Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.

22 Et glad hjerte gir god lægedom, men et nedslått mot tar margen fra benene.

Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.

23 Den ugudelige tar gaver ut av barmen for å bøie rettens gang.

Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.

24 Den forstandige har visdommen for øie, men dårens øine er ved jordens ende.

Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.

25 En uforstandig sønn er en gremmelse for sin far og en bitter sorg for henne som fødte ham.

Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.

26 Å straffe også den rettferdige er ikke godt; å slå edle menn er tvert imot all rett.

Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.

27 Den som er sparsom med sine ord, er klok, og den koldsindige er en forstandig mann.

Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.

28 Også dåren aktes for klok når han tier, for vis når han holder sine leber lukket.

Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.