Salomos Ordsprog 12

1 Den som elsker tukt, elsker kunnskap; men den som hater refselse, er dum.

Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.

2 Den gode får nåde hos Herren, men den svikefulle mann fordømmer han.

Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.

3 Ugudelighet hjelper intet menneske til å stå støtt, men de rettferdiges rot rokkes ikke.

Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.

4 En god hustru er sin manns krone, men en dårlig er som råttenhet i hans ben.

Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.

5 De rettferdige tenker bare på det som rett er; de ugudeliges råd er svik.

Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.

6 De ugudelige taler alltid om å lure efter blod, men de opriktiges munn frelser dem.

Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.

7 De ugudelige kastes over ende, og så er de ikke mere; men de rettferdiges hus står fast.

Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.

8 En mann roses alt efter som han har forstand, men den hvis hjerte er forvendt, blir til forakt.

Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.

9 Bedre er en småkårsmann som har en tjener, enn en som vil være storkar, men ikke har brød.

Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.

10 Den rettferdige har omsorg for sin buskap, men den ugudeliges hjerte er hårdt.

Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.

11 Den som dyrker sin jord, mettes med brød; men den som jager efter tomme ting, er uten forstand.

Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.

12 Den ugudelige attrår det som er en snare for de onde; men de rettferdige gir Gud fast rot.

Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.

13 I lebenes synd ligger en ond snare, men den rettferdige kommer ut av trengsel.

Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.

14 Av sin munns frukt mettes en mann med godt, og hvad et menneskes hender har gjort, det gjengjeldes ham.

Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.

15 Dårens vei er rett i hans egne øine, men den som hører på råd, er vis.

Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.

16 Dårens vrede blir kjent samme dag, men den som skjuler krenkelser, er klok.

Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.

17 Den som er ærlig i sine ord, taler sannhet, men et falskt vidne taler svik.

Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.

18 Mange taler tankeløse ord, som stikker likesom sverd; men de vises tunge er lægedom.

Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.

19 Sannhets lebe blir fast for all tid, men falskhets tunge bare et øieblikk.

Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.

20 Det er svik i deres hjerte som smir ondt; men de som råder til fred, får glede.

Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.

21 Det rammer ikke den rettferdige noget ondt, men de ugudelige får ulykke i fullt mål.

Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.

22 Falske leber er en vederstyggelighet for Herren, men de som går frem med ærlighet, er ham til velbehag.

Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.

23 Et klokt menneske skjuler det han vet, men dårers hjerte roper ut sin dårskap.

Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.

24 Den flittiges hånd kommer til å styre, men lathet blir træl.

Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.

25 Sorg i en manns hjerte trykker det ned, men et godt ord gleder det.

Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.

26 Den rettferdige veileder sin næste, men de ugudeliges vei fører dem vill.

Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.

27 Lathet steker ikke sin fangst, men flid er en kostelig skatt for et menneske.

Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.

28 På rettferds sti er liv, og en ryddet vei fører ikke til døden.

Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.