Klagesangene 3

1 Jeg er den mann som har sett elendighet under hans vredes ris.

Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

2 Mig har han ledet og ført i mørke og ikke i lys.

Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

3 Bare mot mig vender han atter og atter sin hånd den hele dag.

Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

4 Han lot mitt kjøtt og min hud fortæres; han knuste mine ben.

Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

5 Han bygget en mur mot mig og omringet mig med bitterhet og møie.

Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6 På mørke steder lot han mig bo som de for lenge siden døde.

Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7 Han murte igjen for mig, så jeg ikke kan komme ut; han gjorde mine lenker tunge.

Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8 Om jeg enn ropte og skrek, lukket han sitt øre for min bønn.

Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

9 Han tilmurte mine veier med hugne stener, mine stier gjorde han krokete.

Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

10 En lurende bjørn var han mot mig, en løve i skjul.

Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

11 Mine veier gjorde han til avveier, han sønderrev mig og ødela mig.

Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

12 Han spente sin bue og stilte mig op til mål for sin pil.

Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13 Han lot sitt koggers sønner fare inn i mine nyrer.

Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

14 Jeg er blitt til latter for alt mitt folk, til en spottesang for dem hele dagen.

Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15 Han mettet mig med bitre urter, han gav mig rikelig malurt å drikke.

Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

16 Han knuste mine tenner, han gav mig småsten å ete, han trykte mig ned i asken.

Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

17 Du forkastet mig og tok bort min fred; jeg glemte det som godt er,

Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

18 og jeg sa: Det er forbi med min kraft og mitt håp til Herren.

Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

19 Kom i hu min elendighet og min landflyktighet - malurt og galle!

Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

20 Min sjel kommer det i hu og er nedbøiet i mig.

Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

21 Dette vil jeg ta mig til hjerte, derfor vil jeg håpe:

Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

22 Herrens miskunnhet er det at det ikke er forbi med oss; for hans barmhjertighet har ennu ikke ende.

Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23 Den er ny hver morgen, din trofasthet er stor.

se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24 Herren er min del, sier min sjel; derfor håper jeg på ham.

Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

25 Herren er god mot dem som bier efter ham, mot den sjel som søker ham.

Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

26 Det er godt at en bier i stillhet efter Herrens frelse.

Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

27 Det er godt for en mann at han bærer åk i sin ungdom,

Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28 at han sitter ene og tier, når han legger byrder på ham,

Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29 at han trykker sin munn i støvet og sier: Kanskje det ennu er håp -

Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.

30 at han vender sitt kinn til den som slår ham, lar sig mette med hån.

Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

31 For Herren forkaster ikke til evig tid,

Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

32 men om han bedrøver, så forbarmer han sig igjen efter sin rike miskunnhet;

vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33 for det er ikke av hjertet han plager eller bedrøver menneskenes barn.

Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

34 Når nogen knuser alle jordens fanger under sine føtter,

Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

35 bøier mannens rett for den Høiestes åsyn

kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

36 eller gjør en mann urett i hans sak - mon Herren ikke ser det?

kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?

37 Hvem talte så det skjedde, uten at Herren bød det?

Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

38 Er det ikke fra den Høiestes munn både de onde og de gode ting utgår?

Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

39 Hvorfor klager et menneske som lever? Enhver klage over sin egen synd!

Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

40 La oss ransake våre veier og granske dem, og la oss vende om til Herren!

Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

41 La oss løfte vårt hjerte og våre hender til Gud i himmelen!

Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

42 Vi har syndet og vært gjenstridige; du har ikke tilgitt.

Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

43 Du innhyllet dig i vrede og forfulgte oss; du slo ihjel, du sparte ikke.

olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

44 Du innhyllet dig i skyer, så ingen bønn trengte igjennem.

olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

45 Til skarn og utskudd gjorde du oss midt iblandt folkene.

Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

46 De spilte op sin munn mot oss alle våre fiender.

Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

47 Gru og grav er blitt oss til del, ødeleggelse og undergang.

Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

48 Bekker av tårer rinner fra mitt øie fordi mitt folks datter er gått under.

Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

49 Mitt øie rinner og har ikke ro, det får ingen hvile,

Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

50 før Herrens øie ser ned fra himmelen.

siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

51 Mitt øie volder min sjel smerte for alle min stads døtres skyld.

Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

52 Hårdt jaget de mig som en fugl de som var mine fiender uten årsak.

Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53 De vilde gjøre ende på mitt liv, de vilde kaste mig i brønnen, og de kastet sten på mig.

He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

54 Vannene strømmet over mitt hode; jeg sa: Jeg er fortapt.

Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

55 Jeg påkalte ditt navn, Herre, fra den dypeste brønn.

Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

56 Du hørte min røst; lukk ikke ditt øre for mitt rop, men la mig få lindring!

Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

57 Du var nær den dag jeg kalte på dig; du sa: Frykt ikke!

Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".

58 Herre, du har ført min sjels sak, du har frelst mitt liv.

Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

59 Herre, du har sett den urett jeg har lidt; døm i min sak!

Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

60 Du har sett all deres hevn, alle deres onde råd mot mig.

Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61 Du har hørt deres hån, Herre, alle deres onde råd mot mig,

Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62 mine motstanderes tale og deres tanker mot mig den hele dag.

Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

63 Akt på dem når de sitter, og når de står op! De synger spottesanger om mig.

Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64 Du vil gjøre gjengjeld mot dem, Herre, efter deres henders gjerning.

Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

65 Du vil legge et dekke over deres hjerte, din forbannelse vil bli dem til del.

Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

66 Du vil forfølge dem i vrede og ødelegge dem, så de ikke mere finnes under Herrens himmel.

Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.