Jobs 41

1 Kan du dra Leviatan op med en krok og trykke dens tunge ned med et snøre?

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

2 Kan du sette en sivline i dens nese og gjennembore dens kjeve med en krok?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

3 Vil den rette mange ydmyke bønner til dig eller tale blide ord til dig?

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

4 Vil den gjøre en pakt med dig, så du kan få den til din træl for all tid?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

5 Kan du leke med den som med en fugl og binde den fast for dine små piker?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

6 Kan et lag av fiskere kjøpslå om den, stykke den ut mellem kjøbmennene?

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

7 Kan du fylle dens hud med spyd og dens hode med harpuner?

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

8 Prøv å legge hånd på den! Den strid skal du komme til å minnes og ikke gjøre det igjen!

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

9 Nei, den som våger slikt, hans håp blir sveket; allerede ved synet av den styrter han til jorden.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

10 Ingen er så djerv at han tør tirre den; hvem tør da sette sig op imot mig?

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

11 Hvem gav mig noget først, så jeg skulde gi ham vederlag? Alt under himmelen hører mig til.

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

12 Jeg vil ikke tie om dens lemmer, om dens store styrke og dens fagre bygning.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

13 Hvem har dradd dens klædning av? Hvem tør komme innenfor dens dobbelte rad av tenner?

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

14 Hvem har åpnet dens kjevers dør? Rundt om dens tenner er redsel.

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

15 Stolte er skjoldenes rader; hvert av dem er tillukket som med et fast segl.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

16 De ligger tett innpå hverandre, og ingen luft trenger inn imellem dem.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

17 Det ene skjold henger fast ved det andre; de griper inn i hverandre og skilles ikke at.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

18 Når den nyser, stråler det frem lys, og dens øine er som morgenrødens øielokk.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

19 Bluss farer ut av dens gap, gnister spruter frem.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

20 Fra dens nesebor kommer røk som av en gryte som koker over siv.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

21 Dens ånde tender kull i brand, og luer går ut av dens gap.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

22 På dens hals har styrken sin bolig, og angsten springer foran den.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

23 Dens doglapper sitter fast; de er som støpt på den og rører sig ikke.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

24 Dens hjerte er fast som sten, fast som den underste kvernsten.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

25 Når den hever sig, gruer helter; av redsel mister de sans og samling.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

26 Rammes den med sverd, så biter det ikke på den, heller ikke lanse, pil eller kastespyd.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

27 Den akter jern som strå, kobber som ormstukket tre.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

28 Buens sønn jager den ikke på flukt; slyngens stener blir som halm for den.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

29 Stridsklubber aktes som halm, og den ler av det susende spyd.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

30 På dens buk sitter skarpe skår, den gjør spor i dyndet som efter en treskeslede.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

31 Den får dypet til å koke som en gryte; den får havet til å skumme som en salvekokers kjele.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

32 Efter den lyser dens sti; dypet synes å ha sølvhår.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

33 Det er intet på jorden som er herre over den; den er skapt til ikke å reddes.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

34 Alt som er høit, ser den i øiet; den er en konge over alle stolte dyr.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.