Jobs 27

1 Og Job blev ved å fremføre sin visdomstale og sa:

Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

2 Så sant Gud lever, som har tatt min rett fra mig, den Allmektige, som har voldt mig bitter sorg

"Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:

3 - for ennu er hele mitt livspust i mig og den Allmektiges ånde i min nese -:

niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,

4 Mine leber taler ikke urett, og min tunge taler ikke svik.

eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.

5 Det være langt fra mig å gi eder rett! Inntil jeg opgir ånden, lar jeg ikke min brødefrihet tas fra mig.

Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.

6 Jeg holder fast på min rettferdighet og slipper den ikke; mitt hjerte laster mig ikke for nogen av mine dager.

Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.

7 La min fiende stå der som en ugudelig, og min motstander som en urettferdig!

Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.

8 For hvad håp har den gudløse, når Gud avskjærer hans liv, når han tar hans sjel fra ham?

Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?

9 Hører vel Gud hans skrik når trengsel kommer over ham?

Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?

10 Eller kan han glede sig i den Allmektige, kan han påkalle Gud til enhver tid?

Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?

11 Jeg vil lære eder om Guds hånd; jeg vil ikke dølge hvad den Allmektige har i sinne.

Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.

12 I har jo alle selv sett det; hvorfor fører I da så tom en tale?

Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?

13 Dette er det ugudelige menneskes lodd hos Gud og den arv som voldsmennene får av den Allmektige:

Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.

14 Får han mange barn, så er de hjemfalt til sverdet; hans ætlinger får ikke brød å mette sig med.

Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.

15 De av dem som slipper unda, legges i graven ved pest, og enkene holder ikke sørgefest over dem.

Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.

16 Når han dynger op sølv som støv og samler sig klær som lere,

Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,

17 så blir det de rettferdige som klær sig med det han har samlet, og sølvet skal de skyldfrie dele.

kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.

18 Som møllet har han bygget sitt hus og som den hytte en markvokter lager sig.

Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.

19 Rik legger han sig, og intet er tatt bort; han slår sine øine op, og det er der ikke.

Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.

20 Som en vannflom innhenter redsler ham, om natten fører en storm ham bort.

Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.

21 Østenvinden løfter ham op, så han farer avsted, og den blåser ham bort fra hans sted.

Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.

22 Gud skyter sine piler mot ham og sparer ham ikke; for hans hånd flyr han i hast.

Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.

23 Folk klapper i hendene og håner ham og piper ham bort fra hans sted.

Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."