Jobs 23

1 Da tok Job til orde og sa:

Job vastasi ja sanoi:

2 Ennu idag gjelder min klage for å være gjenstridighet; min hånd hviler dog tungt på mitt sukk.

"Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.

3 Bare jeg visste å finne ham og kunde komme frem til hans trone!

Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

4 Jeg skulde legge min sak frem for hans åsyn og fylle min munn med beviser.

Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

5 Jeg skulde få vite de ord han vilde svare mig, og merke mig hvad han vilde si til mig.

Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

6 Skulde han da med full kraft stride mot mig? Mon ikke just han skulde akte på mine ord?

Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.

7 Da skulde en rettskaffen mann gå i rette med ham, og jeg skulde slippe fra min dommer for all tid.

Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

8 Men går jeg mot øst, så er han ikke der; går jeg mot vest, så blir jeg ikke var ham;

Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;

9 er han virksom i nord, så ser jeg ham ikke; går han mot syd, så øiner jeg ham ikke.

jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

10 For han kjenner den vei jeg holder mig til; prøvde han mig, så skulde jeg gå frem av prøven som gullet.

Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

11 Min fot holdt sig i hans spor; jeg fulgte hans vei og bøide ikke av.

Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

12 Fra hans lebers bud vek jeg ikke; fremfor min egen lov aktet jeg på hans munns ord.

Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

13 Men han er den eneste, og hvem hindrer ham? Hvad hans sjel lyster, det gjør han.

Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

14 For han fullbyrder det han har fastsatt for mig, og av sådant er det meget hos ham.

Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

15 Derfor reddes jeg for ham; tenker jeg på det, så bever jeg for ham.

Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

16 Og Gud har knekket mitt mot, og den Allmektige har forferdet mig,

Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

17 fordi jeg ikke blev rykket bort før mørket kom, og fordi han ikke skjulte ulykkens natt for mig.

Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."