Jobs 18
1 Da tok Bildad fra Suah til orde og sa:
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2 Når vil I dog engang sette en grense for eders ord? Bli først forstandige, så kan vi tale sammen.
"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3 Hvorfor er vi aktet som fe? Hvorfor er vi urene i eders øine?
Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
4 Å du som sønderriver dig selv din vrede! Mon jorden for din skyld skal lates øde, og en klippe rokkes fra sitt sted?
Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5 Like fullt skal den ugudeliges lys utslukkes, og hans ilds lue skal ikke skinne.
Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6 Lyset skal formørkes i hans telt og hans lampe utslukkes over ham.
Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7 Hans kraftige skritt skal bli innsnevret, og hans eget råd styrte ham;
Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8 for han kommer inn i et garn med sine føtter, og han vandrer på et nett.
Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9 En snare griper om hans hæl, et rep tar fatt i ham.
Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
10 Skjult i jorden er det garn han fanges i, og fellen ligger på hans vei.
hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11 Redsler forferder ham rundt om og jager ham hvor han setter sin fot.
Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12 Av sult blir hans kraft fortært, og ulykke står ferdig ved hans side.
Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13 Hans hud fortæres stykke for stykke, dødens førstefødte fortærer hans lemmer.
Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
14 Han rives bort fra sitt telt, som han setter sin lit til, og du lar ham dra avsted til redslenes konge.
Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
15 Folk som ikke hører ham til, bor i hans telt; det strøes svovel over hans bosted.
Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
16 Nedentil tørkes hans røtter bort, og oventil visner hans grener.
Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17 Hans minne er blitt borte i landet, og hans navn nevnes ikke mere ute på marken.
Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18 Han støtes fra lys ut i mørke, han jages bort fra jorderike.
Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
19 Han har ikke barn og ikke efterkommere blandt sitt folk, og det finnes ingen i hans boliger som har sloppet unda.
Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20 Over hans dag forferdes de som bor i Vesten, og de som bor i Østen, gripes av redsel.
Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
21 Just således går det med den urettferdiges boliger, og således med hjemmet til den som ikke kjenner Gud.
Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
