< Waiata 146 >

1 Whakamoemititia a Ihowa. E toku wairua, whakamoemititia a Ihowa.
Halleluja! Kiitä Herraa, minun sieluni.
2 I ahau e ora nei ka whakamoemiti ahau ki a Ihowa; ka himene ahau ki toku Atua i ahau i te ao nei.
Minä kiitän Herraa niinkauvan kuin minä elän, ja Jumalalleni kiitoksen veisaan, niinkauvan kuin minä täällä olen.
3 Kei whakawhirinaki ki nga rangatira, ki te tama ranei a te tangata, kahore nei he awhina.
Älkäät uskaltako päämiehiin; ihmiset he ovat, ei he voi mitään auttaa.
4 Ko te putanga atu o tona wairua, hoki ana ia ki tona oneone; kore iho ona whakaaro i taua ra pu ano.
Sillä ihmisen henki pitää erkaneman, ja hänen täytyy maaksi tulla jälleen: silloin ovat kaikki hänen aivoituksensa hukassa.
5 Ka hari te tangata ko te Atua nei o Hakopa tona kaiawhina: ko tana e tumanako ai ko Ihowa, ko tona Atua;
Autuas on se, jonka apu Jakobin Jumala on, jonka toivo Herrassa hänen Jumalassansa on;
6 Ko te kaihanga o te rangi, o te whenua, o te moana, o nga mea katoa o reira; e pupuri nei i te pono ake ake;
Joka taivaan ja maan, meren ja kaikki, jotka niissä ovat, tehnyt on, joka totuuden pitää ijankaikkisesti;
7 E tohe nei i te whakawa a te hunga e tukinotia ana: e whangai nei i te hunga mate hiakai: ko Ihowa hei wewete i nga herehere:
Joka oikeuden saattaa niille, jotka väkivaltaa kärsivät, joka isoovaiset ravitsee. Herra kirvottaa vangitut:
8 Ko Ihowa hei whakatitiro i nga matapo: ko Ihowa hei whakaara i te hunga kua whakapikoa iho: e aroha ana a Ihowa ki te hunga tika.
Herra avaa sokian silmät: Herra nostaa kukistetut: Herra rakastaa vanhurskaita.
9 Ko Ihowa hei tiaki i nga manene; ko ia hei tautoko i te pani, i te pouaru: ko te ara ia o te hunga kino, ka huripokitia e ia.
Herra varjelee vieraat, ja holhoo orpoja ja leskiä, ja jumalattomain tien hajoittaa.
10 Ko Ihowa hei kingi ake ake, ae, ko tou Atua, e Hiona, tae noa ki nga whakatupuranga katoa. Whakamoemititia a Ihowa.
Herra on kuningas ijankaikkisesti, sinun Jumalas, Zion, suvusta sukuun, Halleluja!

< Waiata 146 >